tag:blogger.com,1999:blog-4970898112709397168.post7845102778784786995..comments2018-03-12T22:01:13.447+02:00Comments on Pikkuisen parempaa: Sovitaan yhdessäRiittahttp://www.blogger.com/profile/18169619269122973055noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-4970898112709397168.post-65883595107740198132015-09-04T23:55:59.712+03:002015-09-04T23:55:59.712+03:00Huikeeta!
Joo, kyllä asiakaspalvelussa pitää olla...Huikeeta!<br /><br />Joo, kyllä asiakaspalvelussa pitää olla ystävällinen: aamupuurokin leirillä maistuu pahalle, jos emäntä on sitä jakaessaan kovin nyrpeänä.. Riittahttps://www.blogger.com/profile/18169619269122973055noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4970898112709397168.post-60678856711932061012015-09-04T18:24:34.752+03:002015-09-04T18:24:34.752+03:00Workshopistanne ei mielipidettä, mutta tähän kohta...Workshopistanne ei mielipidettä, mutta tähän kohtaan on pakko kertoa viime kesän kokemuksesta. Olin erinaisten syiden takia elämäni ensinmäisen kerran Oikein Hienossa Hotellissa lomalla. Ja siellä hymyiltiin koko ajan. Ja niin aidon tuntuisesti että meni ainakin minuun ihan täydestä. Oli se kumma kokemus, kun jokainen henkilökunnan ihminen oli joka kerran tavatessaan kuin olisi rakkaan ystävän nähnyt ja oikein haluaisi, että minulla on kaikki niin hyvin kuin ikinä voi. Ja hymyä päälle. En ymmärrä, miten ne olivat niin valtavan joukon niin ystävällisiä ja aurinkoisia ihmisiä pystyneet löytämään (oltiin Euroopassa). Siinä lämmössä hotellin vieraatkin tuntuivat muuttuvan melkein yhtä kohteliaiksi ja olivat niin ystävällisiä myös toisilleen (vai ovatko kaikki rikkaat niin hyvin kasvatettuja?) Ajattelin, että onpa rikkailla ihana elämä, jos kaikissa heidän kantapaikoissaan on näin sydämellistä. Tai sit se hotelli oli poikkeus - en tiedä, kun en ole ennen ollut niin hienossa enkä sydämellisessä.<br /><br />Kovasti tekisi mieli tietää, miten ne sen tekivät. Olivatko työpaikkahaastattelut jotenkin erilaisia? Vai oliko niillä joka viikko/hengennostatushetki? Koulutettiinko niitä koko ajan huomaamaan kaikki ihmisten tarpeet (joistakin nuorista työntekijöistä huomasi, että he eivät vielä osanneet ennakoida niin käsittämättömästi kuin vanhemmat, jotka olivat jo ojentamassa tarvittavaa siinä vaiheessa, kun itse mietti, miten tätä nyt englanniksi kysyisi) Minä nautin kyllä sen viikon ihan täysillä, minusta tuntuu, ettei koskaan maailmassa lapsuuden jälkeen minun mukavuuteni ole ollut kenenkään huolenpidon kohde niin kokonaisvaltaisesti. Kai ne sitä rahan takia tekivät...? Ajattelee kyyninen suomalainen. Tai sitten ne ihan oikeasti ajattelivat, että ihmisten onnellisuus on niille tärkeää? Anonymousnoreply@blogger.com