30. heinäkuuta 2012

Legolandiin vai lähimetsään?

Joitakin vuosia sitten huomasin, ettei Tarkkailijan kanssa pärjää pelkällä kaupunkilaisjärjellä ja neuvolan ohjeilla. Ensin selasin nettiä ja sitten suuntasin kirjastoon. Löysin muutamia oikeasti hyödyllisiä kirjoja, joiden avulla arki saatiin sujuvammaksi. Niiden lisäksi vastaan tuli useampikin lapsityranni-supernanny-curlingäiti -kirja. Yhden näistä pistin takaisin hyllyyn heti, kun olin lukenut kuinka nykyvanhemmat suuntaavat lastensa kanssa Legolandiin, vaikka lapselle riittäisi vallan mainiosti eväsretki lähimetsään.

25. heinäkuuta 2012

Tämä ei ole uhkaus, tämä tapahtuu oikeesti

Lastenkasvatuksesta on kirjoitettu monenlaisia kirjoja, mutta oma ehdoton suosikkini on Hanna Hirvosen "Mitäs me sovittiin?". Tähän kirjaan on kerätty erilaisia sammakoita, mitä aikuiset suustaan päästävät, kun lasten kanssa on Tilanne päällä. Silloin suusta tulee usein jotain ihan muuta, mitä pitäisi. Eniten tykkään Tainasta (26), joka tekee parivuotiaan kanssa lähtöä äiti-lapsi -kerhosta pitkän kaavan mukaan. Tainan käytös näytti hyvin erilaiselta 1) ennen omia lapsia, 2) kun oli vain yksi lapsi, Tarkkailija, jolle siirtymätilanteet ovat vaikeita, ja 3) kun sai toisenkin lapsen, Sähikäisen, jolle siirtymätilanteet ovat helppoja ja joka osaa ottaa isommasta mallia sekä vedättää äitiään.

24. heinäkuuta 2012

Nimittele ihan vain omaa äitiäsi

Minä olen lapsilleni äiti, mieheni on isä. Miksi tätä, varsinkin jälkimmäistä, on perheen ulkopuolisten niin vaikea ymmärtää? Päiväkodissa miestäni on lapsille sanottu useammin isiksi kuin isäksi. Oma isäni joskus vuosikymmeniä sitten sanoi minulle, että hän haluaa olla nimenomaa isä, ei mikään isi, ja kuulemma samaa oli sanonut hänelle hänen isänsä. Isi on vauvankieltä, lässytystä. Isä on mies.