Kesäleiriämme teki tänä vuonna pari tukevaa aikuista PJ-työnään. Mietin leirin aikana, mitkä ovat ne tärkeimmät asiat, jotka olen oppinut partiossa. Johtaminen, joo. Alaistaidot, suorien käskyjen vastaanottaminen, joo. Monet partiotaidot, joo. Partion erottaa muista harrastuksista se, että siellä voi mokata turvallisessa ympäristössä, joo. Kuitenkaan mikään näistä ei ole se kaikkein oleellisin asia. Ei edes tuo mokaaminen. Mokailulle on annettava tilaa, mutta sitten kun on syntymässä oikeaa vahinkoa, pitää myös osata puuttua tilanteeseen.
Oikeastaan se tärkein oppi minulle on ollut oppia elämään sen kanssa, miten suunnitelmat jatkuvasti elävät ja miten kaikki ei koskaan mene täysin suunnitellusti. Se ei ole paha asia. Päin vastoin, on kohtuutonta odottaa, että esimerkiksi aikataulut aina pitävät. Oleellista on huolehtia siitä, että kaikki tietävät, missä mennään. Jos innostutaan, ei tekemistä kannata katkaista ja jos taas ei nappaa yhtään, niin ei väkisin. Sääkin on iso tekijä. Yksi ohjelma jätettiin leirillä kokonaan tekemättä, koska arveltiin leiriläisten haluavan kuuman päivän iltana mieluummin uimaan.
Toinen oppi kuuluu: "varmista, varmista, varmista"- Menen yleensä leirille niin, että tiedän vain vastuullani olevat jutut. Enkä aina niitäkään kovin tarkasti. Joskus muinoin tuli lippukunnan "ei enää ikinä" -listalle yhdeksi kohdaksi "anneta Riitan suunnitella maastoleikkiä". Olin kyllä suunnitellut rastit, mutta en ollut hankkinut karttaa tai miettinyt reittiä. Siitä tuli "vähän" sanomista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti