Miksen saanut merkkiä?

Senkin päällä odottaa kuusi merkkiä, että ompelisin ne Tarkkailijan sudenpentupaitaan: lupausmerkit, kolme jälkeä ja tonttumerkki. Edellistä vuoden 1994 ohjelmantarkistuksessa lanseerattua ohjelmaa arvosteltiin siitä, että merkkejä tulee paljon. Nykyinen ohjelma pistää vielä paremmaksi.

Partiosta on tehty tutkimuksia, kun on haettu syitä sille, miksi jäsenmäärä alkoi joskus 90-luvun alun jälkeen laskea. Yksi valituksen aihe monella oli ollut se, että edellisen merkin saamisesta oli liian pitkä aika. Siihen sitten vastattiin lisäämällä ohjelmaan merkkejä. Paljon. Sudenpennun pitäisi kolmen vuoden aikana saada yli 20 jälkimerkkiä. Aikaisemmin sai vuosittain yhden vaihemerkin sekä tukun taitomerkkejä.

Tämä on aivan loistava esimerkki siitä, miten tehdään tutkimuksen perusteella muutoksia ymmärtämättä koko asiasta yhtään mitään. Ei vanhaakaan ohjelmaa vaivannut se, etteikö ohjelmassa olisi ollut merkkejä. Jos lauman- tai vartion johtaja hoiti pestinsä kunnolla, merkkejä sai varmasti niin monta vuodessa, ettei kukaan partiota vähäisen merkkimäärän vuoksi jättänyt.

Jos partiolainen ei saa mielestään tarpeeksi merkkejä, se on merkki isommasta ongelmasta. Hänen johtajansa ei syystä tai toisesta hoida pestiään kunnolla. Vartio tai lauma kyllä kokoontuu, mutta kokoontumisissa ei ole useinkaan kunnollista, suunniteltua ohjelmaa. Kololla vain hengataan ja leikitään. Vika ei aina ole johtajassa: joskus muut harrastukset alkavat olla niin tärkeitä ja aikaavieviä, että partio jää kakkoseksi, oli johtaja kuinka hyvä tahansa.

Iso osa merkkisuorituksista on luonteeltaan sellaisia, että ne tehdään retkillä. Sudenpentu vielä saa merkkejä, vaikkei retkille juuri osallistuisi, mutta isommilta se ei onnistu. Aika tyypillistä on, että vartiolaisilla, nykyään siis seikkailijoilla, ensimmäinen merkki siitä, että jotain on pielessä, on se, että sudenpentuina aktiiviset retkeilijät eivät enää retkille lähde.

Olen siis vakaasti sitä mieltä, että merkkien lisääminen ohjelmaan ei ole ollut se viisasten kivi, jolla saadaan jäsenmäärä kasvuun. Sen sijaan se, että seikkailijoita voi aikuinenkin johtaa, on ollut oikein hyvä ratkaisu. Tiedän monta vartiota, joilla on ollut erinomaisen hyvä, 13-vuotiaana aloittanut, johtaja. Tiedän myös monta vartiota, joiden johtaja sai vartionsa aivan liian nuorena ja joista kaikki lopettivat. Myös se johtaja.