Miesmäinen naisylioppilas on koominen hahmo. Tai sitten ei. Oikeastaan hänen hahmonsa muistuttaa, ettei siitä nyt niin pitkä aika ole, kun ensimmäiset naiset pääsivät yliopistoon. Olen itse ollut paikalla todistamassa, kun Suomessa ensimmäistä kertaa vihittiin naisia papeiksi. Minun ei tarvinnut vaihtaa sukunimeäni, kun menin naimisiin, mutta äitini joutui ottamaan yhdysnimen. Aika moni minulle jo ihan itsestään selvä asia ei ole ollut sitä minua vain hiukan vanhemmille naisille.
Elokuvassa pappa saa hienon idean. Kun Vappu ei pääse mukaan soireehen, hän päättää tuoda muun seurueen kotiin soupeelle. Moster Mella toteaa joutuvansa työhön ja että kiirekin tulee, mutta hän jupisee vain itsekseen. Naimaton nainen sai asua siskovainaansa perheessä ja hoitaa taloutta. Ei hän voinut sanoa, niin kuin minä voin sanoa, että tulkaa vain, mutta itse saatte sitten syötävänne hommata.
Mutta sitten taas toisaalta: olisihan se ollut aivan ihanaa, jos jonain yönä oli ikkunan alla mieskuoro laulanut serenadia. Vaikka pappa oli isäntä talossa, niin hyvin respektaabeli rouva Brandt se kuitenkin sen elokuvan isoimman päätöksen teki.
Hiukan myöhässö mainos, mutta tamperelainen Eliisa-teatteri teki tästä juuri näytelmän
VastaaPoistahttp://www.eliisateatteri.com/ohjelmistosta-poistuneet/katupeilin-takana/
Se on pieni ja ihana teatteriseurue ja ottavat vanhoja näytelmiaan uusintaesityksiin aika usein joten vielä voi päästä katsomaan joskus