28. syyskuuta 2015

Itsekkyyttä

Olen useampaan kertaan kiinnittänyt huomiota siihen, miten seurakunnassa itselleen tärkeiden asioiden pitämistä esillä sanotaan hyvin nopeasti itsekkyydeksi. En pelkästään omalla kohdallani, vaan yleisemminkin. Tämä särähtää. Särähtää pahasti. Samaan aikaan toisaalla, työpaikalla, totesin ihmisten toiminnasta yt:den aikaan, että ei kai täällä kukaan täysin pyyteettömästi toimi, eikä tarvitsekaan toimia. Kunhan nyt ajattelee muitakin kuin itseään.

Sitä vain minä tässä ihmettelen, miksi partiolaisten puolesta puhumista pidetään kohdallani itsekkyytenä. Vaikka partio minulle antaa yhtä paljon kuin ottaa, niin on aika erikoinen tulkinta itsekkyydestä, että järjestää vapaa-ajallaan toimintaa lapsille ja nuorille. Vielä maksaakin siitä hyvästä jäsen- ja osallistumismaksut. Ja pyrkii turvaamaan toiminnan jatkuvuutta. Voisi sitä vapaa-aikaansa huonomminkin viettää.

Uskoisin, että muiden toimijoiden kohdalla tilanne on sama. Harva ajattelee nimenomaa omaa etuaan, vaikka puhuisikin oman viiteryhmänsä puolesta. Perusteltujen, ja joskus ihan perustelemattomienkin, huolenaiheiden kuittaaminen itsekkyydeksi on vain... huonoa johtamista, huonoa viestintää. Se ei koskaan edistä mitään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti