4. heinäkuuta 2017

En oo rahaa käyttänyt.

Olen syksystä saakka kaikki vapaahetket kiertänyt maita ja mantuja puhelin kädessä öttiäisiä metsästäessä. Stoppeja on tullut pyöriteltyä myös töissä tauoilla. Matkalla lounaalle osuu useampi stoppi ja gymi. Uusissa paikoissa tulee aina tarkastettua ja kierrettyä stopit ja gymit. Siitä hyvästä on tullut käveltyä jokunen ylimääräinen askel. Ja käytyä hierojalla valittamassa somekättä. Kokonaissaldo on positiivinen. Olen siksi muutaman pelikolikon ostanut ihan rahallakin.

Yllättävän moni aikuinen tuntuu edelleen pelaavan. Lapset ovat jo löytäneet muita juttuja. Hämmentävän moni aikuinen sanoo, ettei kyllä ole yhtään rahaa käyttänyt. Siinä ei ole kyllä ymmärretty ollenkaan, mistä pelatessa oikeastaan maksetaan. Peli itsessään on maksuton, mutta ei sen tekeminen ole mitään hyväntekeväisyyttä ollut, vaan jostakin heidän on palkkansa saatava. Tässä pelissä ei ole mainoksia. Mainosrahotteisiin peleihin en rahaa käytä, mutta tästä olen valmis maksamaan. En maltaita, mutta jokusen euron silloin tällöin. Kertamaksut ovat pienempiä kuin kahvikupin hinta ja ostoksilla käyn harvemmin kuin ostan kahvilasta kahvia.

Pelin sisäisten ostosten tekeminen on saanut vähän turhan huonon maineen siitä, miten lapset eivät hallitse rahankäyttöään, vaan tekevät vanhemmilleen ymmärtämättömyyttään isoja laskuja. Meillä on lapsilla vielä toistaiseksi pelien sisäiset ostokset paitsi kielletty myös estetty. Jossain kohtaa on tätä linjaa joustettava, koska ehdottomuus on harvassa asiassa hyväksi. Jossain kohtaa meidänkin lapset vastaavat itse rahankäytöstään. Silloin on hyvä olla edes jonkinlainen taju, mihin ja miten paljon rahaa voi ja kannattaa käyttää erilaisiin huveihin, jotta välttämättömyyksiinkin raha riittää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti