Pitääkö kaikki suunnitella etukäteen?

Tarkkailijalle on tärkeää, että hän tietää, missä mennään ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Muuten menee maailma nurin. Tämä ei ole mitenkään poikkeuksellinen ominaisuus tässä perheessä tai suvussa. Meiltä löytyy selkeät ohjeet ja listat niin joulun vietosta kuin kesälomalle lähdöstä. Selkeät suunnitelmat vähentävät kaikkien stressiä. Silti minua väsyttää tämä jatkuva ennakoiminen.

Kun ei ei ole ei

En pidä muutoksista. En uusista asioista. En, jos ne tulevat yllättäen. Silloin on turvallisinta sanoa heti ei. Niin sanoo Tarkkailijakin. Ja Sähikäinen. Ja lähes kaikki meille läheiset. Ja moni työkaverinikin. Meille ei ei ole ei. Meille ei on keskustelunavaus. Ei muuttuu eiksi vasta kun on testattu, onko tällä kertaa kyse vain muutosvastarinnasta, vai onko sille eille jotkin pitävät perusteet.

Parasta tukea

Päiväkodilla on menossa muutos. Muutos hyvään suuntaan. Erityislastentarhanopettajan vetämä integroitu erityisryhmä muuttuu integroiduksi ryhmäksi, jota vetää kaksi opettajaa. Erityislastentarhanopettajat tekevät edelleen käytännön työtä, mutta heitä ei ole nimetty mihinkään tiettyyn ryhmään. Tarkoitus on, että tukitoimet tuodaan lasten luokse eikä lapsia viedä tukitoimien luokse. Tuumasin eltolle, että tässä muutoksessa on vain yksi vika: sen olisi pitänyt tulla vasta silloin, kun Sähikäinen menee eskariin. Minulle tulee häntä ikävä. Hän hanskasi Tarkkailijan asiat loistavasti ja on samalla tavalla ihmeissään Sähikäisen kanssa kuin me kaikki muutkin olemme. Suurin osa päiväkotien erityislapsista on kuitenkin tavallisissa ryhmissä ja niissä tarvitaan hänen osaamistaan.

Muistaa ja unohtaa

Yhtenä Tarkkailijan vahvuutena pidetään hyvää muistia. Hän on perinyt sen minulta, minä taas olen perinyt muistin äidiltäni. En ole täysin vakuuttunut siitä, että hyvä muisti olisi pelkästään vahvuus. Kyky unohtaa ja jättää asioita taakseen on vahvuus sekin. Ikäviä kokemuksia on vaikea jättää taakseen, jos ne palaavat yhtäkkiä ja yllättäen mieleen, kun sitä vähiten toivoisi. Niin kuin tänään. Meillä oli Sähikäisen kanssa normaalilla tavalla huono aamu ja työntekijän käytös palautti mieleen ne epänormaalilla tavalla huonot aamut, mitä meillä Tarkkailijan kanssa aikoinaan oli. Hänen ei tarvinnut kuin poistua eteisestä samaan aikaan, kun Sähikäinen kehitti raivaria pyöräilykypärän oikeaoppisesta riisumisesta ja minulla alkoi olla kiire bussille.

En syö!

Meiltä eivät lapsivieraat koskaan lähde nälkäisinä, jos se on minusta kiinni. Otan aina kaikki lapsivieraiden ruokatoiveet vakavasti. Minun tehtäväni emäntänä on huolehtia siitä, että kaikilla on mukavaa. Muistan nimittäin lapsuudestani yhden kyläpaikan, jossa olin usein nälissäni.

Pitäisikö tuohon luottaa?

Voisiko kuvitella, että jonkun firman toimitusjohtaja kulkisi maailmalla julistamassa tuotteista reklamoiville asiakkaille, että kyllä meidän insinöörimme varmasti tekevät parhaansa, että hän antaa siitä sanansa ja että insinööreille tulee paha mieli, jos heidän työtään noin arvostellaan? Ei tietenkään. Tällaista puhetta ei kuulla liikemaailmassa. Siellä todetaan, että tilanne on vielä hyvä, jos asiakkaat huutavat ja valittavat ja että heitä pitää kuunnella ennen kuin he ovat entisiä asiakkaita. Tällaista puhetta kuulee vain rehtoreilta, päiväkotien johtajilta ja muilta kasvatusalalla esimiestehtävissä toimivilta. Harrastustenohjaajat tai esimerkiksi lippukunnanjohtajat eivät voi puhua näin. Tai voivat toki, mutta silloin lapsille etsitään yleensä uusi harrastus.

Kuka pelkää raivaria?

Olimme ensimmäistä kertaa suunnistuskoulussa tai ylipäätään suunnistamassa Sähikäisen kanssa kahdestaan. Unohdin pakata mukaan niin karttamuovin kuin suunnistuspassin, johon kerätään tarroja. Olen yhden passin jo kerinnyt hukatakin. Tarkkailijan kanssa näin ei ole koskaan päässyt käymään. Kotoa ei voi lähteä ennen kuin kaikki on varmasti matkassa. Muuten menee Tarkkailijan maailma nurin. Vielä vuosi, pari sitten hän saattoi kehittää pienen unohduksen vuoksi valtavan raivarin. Pelkäänkö siis lapseni voimakkaita tunteita?