23. elokuuta 2012

Onkohan toi allergiaa?

Olen allerginen siitepölylle, Tarkkailija myös. Siitä hyvästä on olemassa iso joukko ruoka-aineita, joita voimme syödä vain pieniä määriä. Nämä allergiat eivät vaikuta juuri omaan elämääni: työpaikkaruokalan salaattipöydästä valitsen jotain muuta kuin porkkanaraastetta, hernettä ei meillä käytetä ruoanlaitossa lainkaan, hedelmistä ja marjoista joitakin ei syö äiti, toisia taas ei poika. Siinäpä se.

Aina partioretkille lähtiessä edessä on sama ongelma: en oikein osaa listata kaikkia allergioitani ja joskus pistän listalle vanhasta muistista jotain, mitä nykyään voin jo syödä. Mikään allergioistani ei ole sellainen, että jäisin nälkäiseksi, mutta ei ole kiva jäädä kokonaan ilman salaattia tai hedelmää. Vaikka voin syödä pari omenan lohkoa, kokonainen omena on jo liikaa. Paitsi jos on kotimainen.

Minun lapsuudessani lieväkin allergia tarkoitti totaalikieltoa, mutta Tarkkailijan kanssa tilanne on ollut hankalampi. Lasta pitäisi siedättää, mutta se ei onnistu ilman yhteistyötä lapsen elämässä vaikuttavien Tahojen kanssa. Nämä Tahot taas kuullessaan sanan allergia, vaativat lääkärintodistusta, jotta lapselle tehtäisiin oma ruoka. Vaikka suurin osa lasten allergioista on sellaisia, että ne aiheuttavat vain lieviä, ohimeneviä oireita, niin kaikkiin allergioihin suhtaudutaan kuin kyse olisi hengenvaarasta.

Kotona voi yrittää siedätystä, mutta jos lapselle muut Tahot tolkuttavat jonkun ruoka-aineen olevan ehdottomasti kiellettyä, niin ei ainakaan tämän äidin auktoriteetilla ole Tarkkailijaa saanut edes maistamaan. Ei varsinkaan, kun muistissa on myös se reaktio, jota silloin joskus luultiin sairastumiseksi ja jonka vuoksi alunperin suunnattiin lääkärintodistusta hakemaan.

Lähipiirissäni on muutamia lapsia, joilla on vaikeita allergioita. Aina välillä kuulee tarinoita siitä, kuinka joku hyvää tarkoittava Taho on ehdottanut vaikean allergian hoitamista siedättämällä. Eikä välttämättä edes vain ehdottanut, vaan tehnyt omatoimisia kokeiluja. Pahimmassa tapauksessa siinä saatetaan lapsi hengenvaaraan eikä vakavassa allergiassa reaktio ole ohimenevä, vaan vaatii hoitoa.

Olenkin sitä mieltä, että väärinkäsitysten välttämiseksi pitäisi vaikeille ja lieville allergioille kehittää ihan omat nimitykset. Vaikeat allergiat vaativat edelleen totaalikieltoa ja lääkärinhoitoa; siedätys ja kokeilut on tehtävä lääkärin valvonnassa. Lievät allergiat taas eivät vaadi muuta kuin sen, että annetaan allergiselle lupa "nirsoilla" ja "ronklata" sekä osataan allergisen reaktion tullessa erottaa se reaktio sairastumisesta. Tällaisten asioiden pitäisi onnistua ihan keskustelemalla: kun allergia ei vaadi lääkärinhoitoa eikä erityisruokavaliota, on turha myöskään kuormittaa julkista tai edes yksityistä terveydenhoitoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti