Ilo ilman viinaa

Seisoskelin tässä yhden illan kartanolla lakana päässä ja otin kuvia "Night of the driving dead" -teeman mukaisesti pukeutuneista partiolaisporukoista. Partiokaverini otti toisaalla aikaa, kun samaiset seurueet ajoivat autolla mäen päälle ja takaisin, mahdollisimman nopeasti niin, ettei astiassa oleva vesi läiky eikä kananmuna mene rikki, eikä nopeusrajoituksia rikota. Seuraavana päivänä kerroin touhuistani työpaikalla lounaalla. Mainitsin myös, että tässä kisassa rastimiesten lahjonta oli sallittua, jopa suotavaa.

Työkaveri ryhtyi muistelemaan opiskelija-aikaisia kyykkäkisoja ja kuinka niissä lahjottiin rastimiehiä viinalla. Minä siihen, että partioliike on kai edelleen ainakin virallisesti raittiusliike ja että meidän kisoissamme on vähän toisenlaiset lahjukset. Oma rastini meni kyllä niin nopsaan, ettei minua kukaan lahjonut. En oikein tiedäkään, millaisia lahjuksia olisi ollut tarjolla.

Työporukan reaktio yllätti. Se oli positiivinen, hyvin positiivinen. On hienoa, että on olemassa ihmisiä, jotka osaavat pitää noin hauskaa kokonaan ilman alkoholia. Oikeastaan olen tästä hyvinkin samaa mieltä. Vaikka harva partiolainen nykyään on absolutisti, niin on tosiaan hienoa, että osaamme pitää hauskaa ihan selvin päin. Kosteita juhlia osaa järjestää jokainen, mutta me pystymme muuhunkin. Tuskin se tunnelma kartanolla enää olisi noussut, vaikka Sinisen neidon taikajuomassa olisi ollut jotain miestä väkevämpää.

Partiopiireissä tervehenkistä raittiutta pidetään vähän nolona juttuna. Onpa vaeltajaohjelmaan ujutettu aktiviteetteja, joihin selvästi alkoholi liittyy. Joskus nuorempana ajattelin, että partiossa voisi yrittää opettaa sivistynyttä alkoholikulttuuria ja että puheet raittiudesta ovat teeskentelyä. Nykyään olen sitä mieltä, että täysraittius partiotoiminnassa on yksi partion vahvuuksista. Porukka, joka osaa pitää hauskaa selvin päin, tekemättä asiasta sen kummemmin numeroa, osaa myös juoda sivistyneesti, vaikkapa viiniä maun vuoksi.