18. syyskuuta 2013

Minä, imetysfanaatikko

Useimmat asiat äitinä olisin voinut tai voisin tehdä paremmin, ainakin, jos olisin toisenlainen ihminen. Yhdessä asiassa koen kuitenkin onnistuneeni täysin. Imetyksessä. Kumpaakaan muksua ei täysimetetty puolta vuotta, mutta suositusten mukaisesti kuitenkin. Tulkitsen nimittäin suosituksia niin, että jos yli nelikuinen muksu omin käsin vetää ruokaa suuhun ja syö sen hyvällä halulla, hän on valmis kiinteisiin. Sanovat, että kyllä korvikkeellakin kasvaa ihan kelpo vekaroita. Aivan varmasti kasvaa, mutta imetyksen sujumisesta äiti saa sellaista tyydytystä, mitä ei mitenkään muuten saa.

Kun olin vielä synnytyslaitoksella, luin päivän lehdestä tutkimustuloksen, jonka mukaan korkeastikoulutettujen, keskimääräistä iäkkäämpien äitien tyttövauvoja imetetään keskimääräistä enemmän. Totesin tuolloin, että kaksi kolmesta täsmää, joten tämän nyt vain on lähdettävä sujumaan. Enkä oikein ymmärtänyt enkä edelleenkään ymmärrä, miten vauvan sukupuoli tähän liittyy, vaikka erilaisia arveluja olenkin lukenut. Sen sijaan koulutustason ja iän yhteyden ymmärrän. Imetyksessä tarvitaan kärsivällisyyttä, kykyä hakea ongelmatilanteissa tietoa ja hyviä istumalihaksia. Kaikkia näitä asioita tarvitsee myös opinnoissa ja kaikki nämä asiat kehittyvät, kun ikää tulee.

Paras koskaan lukemani imetysneuvo oli, että ongelmatilanteissa pitää muistaa olevansa vauvan kanssa samalla puolella. Väittäisin sen pätevän myös useimmissa muissa ongelmissa, mitä lapsen kanssa vastaan tulee. Imetyksen sujumattomuuteen voi olla ja onkin monia syitä, mutta jos imetys sujuu, äidin ja lapsen suhde ei voi olla ihan täysin vinksallaan. Ei se imetys muuten sujuisi.

Tarkkailijan imetysaikoina sain paljon erilaisia neuvoja niin imetyksen tehostamiseen kuin korvikkeen antamiseen, koska hän oli nautiskelija, jolla ei ollut koskaan kiire mihinkään. Sähikäisen aikaan en taas neuvoja saanut. Aluksi ihmettelin sitä, koska Sähikäisen vauva-aikana yöt olivat katkonaisempia eikä päivisinkään voinut keskittyä pelkkään vauvaan. Sitten oivalsin, mistä se johtui. Minä en valittanut öiden katkonaisuutta, vaan annoin ymmärtää, ettei se heräily minua haittaa, kun nukumme vierekkäin. Ammattilaiset eivät tyrkytä neuvoja ellei äiti ensin valita esimerkiksi väsymystä. Myöhemmin olen huomannut, että kannattaa aina valittaa juuri sitä ongelmaa, johon hakee ratkaisua, miettiä esimerkiksi, mikä väsyttää eikä vain epämääräisesti valitella väsymystä.

Tarkkailijan oli vaikea hyväksyä ja kestää Sähikäisen imetysten läheisyyttä. Olen joskus miettinyt, olisiko Sähikäisen vauva-aika ollut meille kaikille helpompi, jos en olisi imettänyt. En kyllä usko, että olisi ollut ainakaan kovin paljon helpompi. Tarkkailijan oli yhtä lailla vaikea kestää sitä, miten syötin Sähikäistä sylissä. Olisi hän tullut härkkimään ja häiritsemään, vaikka Sähikäinen olisi saanut maitonsa pullosta. Luulen myös, että jos olisi Tarkkailijan vuoksi alkanut opettamaan Sähikäistä pullolle, se olisi jäänyt pysyvästi hiertämään välillämme. Nyt molemmat lapset saivat vierottua itsekseen keskimäärin parivuotiaina. Tarkkailijan viimeinen imetys mökin saunalla oli Tapaus, täynnä haikeutta. Sähikäinen vain unohti koko jutun, kun kesäloma alkoi.

2 kommenttia:

  1. Pitkästä aikaa olen lueskelemassa täällä, ja kirjoitat kyllä niin hyvin ja ajatuksiaherättävästi monesta asiasta. Mm. yhteisen linjan tärkeydestä (tai tärkeydettömyydestä) kasvatuksessa. Tässä kirjoituksessa minuun osui ja upposi tämä: "imetyksen sujumisesta äiti saa sellaista tyydytystä, mitä ei mitenkään muuten saa." Juuri näin olen itsekin kokenut, enkä ole tätä tunnetta osannut Miehellekään hyvin sanoiksi pukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä me olemme tässä suhteessa ihan eläimiä, siis ihan hyvässä mielessä. Tuskin se koira tai kissa miettii mitään suosituksia, kun pentujaan imettää. Se vain tuntuu hyvältä ja oikealta.

      Poista