Erityinen kiinnostuksen kohde

Kun Sähikäisen vasussa kysytään, mitä lasta kiinnostaa, vastaan aina, ettei hänellä ole erityisen kiinnostuksen kohdetta. Tarkkailijalla on. Työmaat, työkoneet ja rakentaminen. Se alkoi jo ennen kuin Tarkkailija osasi kävellä tai puhua. Päiväkodin aidan takana laajennettiin kirjastoa. Kun kerran töihin lähtiessä vilkutin reilun vuoden ikäiselle, olisikohan ollut 1v4kk, Tarkkailijalle, pieni käsi nousi. Työntekijä väitti hänen vastaavan vilkutukseen. Tiesin, ettei hän vieläkään osannut vilkuttaa: hän näki työmaalla jotain kiinnostavaa ja osoitti sitä. Neljä vuotta myöhemmin elto sanoi hänen selittäneen tarkasti toisen päiväkodin pihaan näkyvän työmaan vaiheet. Nyt tokaluokkalaisensa hän lukee sanomalehdestä, miten Tunneli edistyy. Myös minulla on erityisen kiinnostuksen kohteita.

Erityisen kiinnostuksen kohteet ovat jotain, josta ihminen voi puhua väsymättä. Josta hän lukee kaiken käsiinsä saamansa. Kyse on vähän tavallista voimakkaammasta harrastuneisuudesta. Minulle merkittävimpiä erityisen kiinnostuksen kohteita ovat olleet muuumikirjat ja Tolkienin tuotanto. Sekä tietysti Babylon 5. Ja viimeisimpänä Potterit. Mutta ennen kaikkea kuitenkin muumirjat. Ehkä oleellisinta näissä kiinnostuksen kohteissa on tarkkarajaisuus. Minua eivät vanhat Muumisarjakuvat kiinnosta ja kaikki 90-luvun alun muumibuumin nimissä julkaistu on ehdoton EI.

Kun Salamatkustajan blogissa oli kilpailu siitä, kuka kertoo kiinnostavimman Muumimuiston, tiesin heti, että tämä on minun juttuni. Kun lopulta pääsin kirjoittamaan, tekstiä alkoi vain tulla. Sitä tuli ja tuli. Kun lopulta totesin, että nyt on pakko tekstin suoltaminen lopettaa, huomasin kirjoittaneeni niin pitkästi, että kommentti piti jakaa kahtia. Mietin rupeaisinko pätkimään, koska ei tuota kukaan kumminkaan lukea jaksaisi. En sitten kuitenkaan jaksanut miettiä, miten juttua tiivistäisi. Tällä vuodatuksella tuli voitto kotiin.

Jotta joo. Jos ei ole Tarkkailija ihan tavallinen lapsi, niin enpä minäkään taida ihan normaali olla.