Fiksuja vanhempia

Olen mykistynyt. Sähikäisen päiväkotiryhmästä tuli palautetta. Kaikille vanhemmille yhteisesti. Kuinka hienosti kaikki toimii. Poissaolot, poikkeavat hakijat ja poikkeavat hakuajat ilmoitetaan. Lapsilla on säänmukainen varustus ja varavaatetta matkassa. Vanhemmilla on aina hakiessa aikaa vaihtaa pari sanaa työntekijöiden kanssa eikä ketään haeta työntekijöiden huomaamatta. Eväsretkillä on sopivat eväät ja ne on pakattu hyvin. Itsestäänselvyyksiä? No ilman muuta, mutta kiva, että ne on huomattu. Tämä tuli kyllä tarpeeseen: niin paljon on lehdissä ollut juttua mahdottomista vanhemmista, jotka vain vaikeuttavat päiväkodin työntekijöiden elämää.

Olen kuullut usein myös partiolaisten valittavan nykyvanhemmista ja heidän mahdottomista vaatimuksistaan. Yhtään sellaista vanhempaa en vain ole tavannut. Kaikki muistamani keskustelut partiolaisten vanhempien kanssa on käyty hyvässä hengessä ja palaute on ollut aina aiheellista. Tai jos tarkkoja ollaan, niin kerran lippukunnanjohtajana kuuntelin puhelinvastaajastani, kuinka joku anonyymi isä valitti siitä, että lapsi ei ollut saanut merkkiään, joka oli pitänyt saada jo aikoja sitten. Ei tuntunut kivalta, varsinkin, kun ei ollut kyse minun ryhmästäni, mutta virhe oli tapahtunut meidän puolellamme. Hyvin nuorena johtajana sitä tuli otettua vähän turhan herkästi asioista itseensä ja keskustelut saattoivat kärjistyä, mutta silloinkaan vika ei ollut varsinaisesti vanhemmissa. Jotkut asiat on vain opittava kokemuksesta: mitään oikotietä ei ole.

Mutta siis... Sähikäinen on sellaisessa päiväkotiryhmässä, että siellä ollaan tarvittaessa valmiita venymään ja joustamaan. Niinpä sitä haluaa itsekin hoitaa oman osuutensa kunnolla. Pikkulasten kanssa voi käydä niin, että kun antaa liikaa siimaa, niin nämä ihan villiintyvät, mutta aikuisten ja isompien lasten kesken maailma toimii toisin. Parasta kaikessa on, että ensi vuonna ryhmässä on samat työntekijät ja vain muutama lapsi vaihtuu.