30. toukokuuta 2014

Pistettiin päiväkodin saappaat jalkaan

Päiväkodin kiitoksissa vanhemmille oli maininta siitä, että varavaatetta on kaikilla tarpeeksi. Jalkineista ei ollut mitään mainintaa. Ihan syystä. Taas kun viimeksi oli sadepäivä, Sähikäisellä oli päiväkodin saappaat jalassaan. Ensimmäiset kolme vuotta vein Tarkkailijalle päiväkotiin joka päivä sekä saappaat että lenkkarit, mutta sitten yksi työntekijä teki virheen. Tarkkailija oli kuivalla säällä päiväkodin pihalla ainoa muksu, jolla oli kumisaappaat jalassaan. Kun tiedustelin syytä, sain vastaukseksi, että ne saappaat ovat niin mukavat, kun lapsi saa ne ihan itse jalkaan. Että semmoinen selitys. Ei siinä mitään, että hävitään kolmevuotiaalle pukemistaistossa, mutta sitten vielä selitetään äidille, että oikeastaan tässä asiassa lapsi on ollut ihan oikeassa. Minä tietenkin näin selityksen läpi, mutta Tarkkailija uskoi, että työntekijänkin mielestä saappaat ovat parempi valinta ja äiti taas meluaa turhasta.

Kotimatkalla pysähdyimme kolmesti pukemaan lenkkarit Tarkkailijan jalkaan ennen kuin ne jalassa pysyivät. Pukeutumistaistoa säesti noin puolivuotias Sähikäinen vaunuista. Tuolla matkalla päätin, että jos säänmukaisten jalkineiden pukeminen on ammatti-ihmiselle näin vaikeaa, niin oli viimeinen kerta, kun meidän lapsillamme ovat sekä saappaat että lenkkarit samana päivänä mukana päiväkodissa. Sieltä löytyy kuitenkin tarvittaessa päiväkodin saappaat, jos aamulla jalkinevalinta menee pieleen. Säänmukainen pukeutuminen on tälle lapselle muutenkin hankalaa. En anna lepsujen ja löysäilevien työntekijöiden enää elämääni vaikeuttaa, jos sen voin suinkin estää. Tarkkailijan motoriikka oli tuolloin pahasti ikäisiään jäljessä: oli siksikin tärkeää, että hänellä oli hyvät kengät jalassa.

Tästä tapauksesta on nyt jo viisi vuotta aikaa ja työntekijätkin ovat aivan eri. Mutta meidän päiväkoti-ikäiselle lapsellemme on säänmukainen pukeutuminen edelleen hankalaa. Joitakin päiviä sitten Sähikäinen hikoili helteessä pihalla, kun työntekijä ei ollut tohtinut häneltä väkisin takkia riisua. Hämmentävintä tässä oli, että edellisenä päivänä Sähikäinen oli haukkunut minut siitä, että hänellä oli takki päiväkodissa mukana ja että hän siksi hikoili pihalla. Nykyisten työntekijöiden kunniaksi on sanottava, että he eivät selitelleet ja seuraavana päivänä Sähikäinenkin oli suvainnut ulkoilla ilman takkia. Virheitä sattuu, mutta aikuiset ovat aina samalla puolella. Se tekee paljon se.

Yhtä kaikki, se, että Sähikäisellä oli taas päiväkodin saappaat jalassa vaati muunkin selityksen kuin että isä valitsi lenkkarit, joten kerroin, miksen ole enää vuostiin tuonut kuin yhdet jalkineet päiväkotiin. Yhtäkkiä huomasin, että viiden vuoden takaisen pukeutumistaiston Tarkkailijalle hävinneen työntekijän työpari oli kuuloetäisyydellä ja tikahtua pidätetystä naurusta. Minulla on ollut sellainen kutina, että häntä jurppi työparinsa lepsuilu Tarkkailijan kanssa.

Pyysin päiväkodin saappaita lainaan, koska olimme päiväkodilta suuntaamassa suoraan partiotapahtumaan. Vieressä partiokaveri kehotti sitten palauttamaan saappaat heti seuraavana päivänä, jotta päiväkodissa on seuraavanakin sadepäivänä jotain, mitä meille lainata. Niinpä niin. Kaikki meidän lapsillemme pieniksi jäävät saappaat ja kuravaatteet lahjoitetaan päiväkotiin. Ottavat tyytyväisinä vastaan ja suhtautuvat varsin rauhallisesti ainakin meidän perheen unohduksiin.

Hämmentävintä tässä saapasepisodissa on kuitenkin se, että työntekijät tuntuivat hyvin tyytyväisiltä, kun toimme Tarkkailijalle päiväkotiin vain yhdet, yleensä säänmukaiset jalkineet. Tarkkailijan kanssa he sillä säästyivät aina uloslähdettäessä yhdeltä tahtojen taistolta. Oikeastaan se, että kokeneet työntekijät eivät Tarkkailijalle pärjänneet ja vielä peittelivät sitä, oli yksi niistä syistä, miksi aloin epäillä, että tämä ei taida kyllä olla enää normaalia uhmaa, vaan jotain ihan muuta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti