17. kesäkuuta 2014

Pitääkö olla noin herkkä?

Joskus vuosia sitten työkaveri kommentoi, että ei pitäisi olla noin herkkä ja ottaa kaikesta noin itseensä. Hyvä neuvo, mutta mitä ihminen itselleen mahtaa? Reagoin voimakkaasti pieniltä tuntuviin asioihin ja huomaan asiota, joita moni muu ei huomaa. Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä, en yllättynyt yhtään siitä, että elto kertoi, ettei jatka työskentelyä Sähikäisen päiväkodissa. Olen vaistonnut, että hän ei ole siellä oikein saanut ansaitsemaansa arvostusta. Me erityislasten vanhemmat olemme häntä arvostaneet kovasti, samoin neuvola ja muut yhteistyötahot sekä Sähikäisen ryhmän nykyinen opettaja, joka jatkaa hänen työtään, mutta... ehkä en nyt mene spekuloinneissani tämän pidemmälle. Sitä paitsi sanoin sanottavani jo aamulla päiväkodissa. Pätevät ja arvostetut erityisopettajat voivat tässä maassa käytännössä valita työpaikkansa.

Tein Hesarin erityisherkkyystestin enkä lainkaan yllättynyt siitä, että sain korkeat pisteet. Katselin myös testiä sillä silmällä, että ainakin Tarkkailija, todennäköisesti Sähikäinenkin, on sen mukaan erityisherkkä. Erityisherkkä kuulostaa paljon paremmalta kuin aistiyliherkkä, autismin kirjon erityispiirteistä puhumattakaan. Kyse on silti ainakin osittain samasta asiasta. Ihminen aistii maailmaa toisin kuin useimmat: jotkin asiat hän havaitsee hyvin voimakkaina, toiset asiat taas jäävät kokonaan huomaamatta.

Herkkyys näkyy ihmisen käytöksessä. Erityisherkkä ihminen ei välttämättä ole mikään herkkä taiteilijasielu, vaan yleensä yliherkkyys pyritään tavalla tai toisella peittämään. Tarkkailija sanoi kerran itseään herkemmästä kaverista, että on se kumma, että jos se ei siedä kovia ääniä, niin miksi ihmeessä se sitten aina riehuu ja meluaa. Päiväkodissa tällä herkällä lapsella olikin häirikön maine. Yritin sanoa, että hän peittää ympäristön melua omalla meluamisellaan, koska kukaan ei sentään omaa ääntään... minullakin äänenpaine tapaa nousta, kun olen syystä tai toisesta herkkänä. Se tulkitaan usein aivan väärin: käy niin kuin Tunteelliselle siilille Kirsi Kunnaksen runossa.

Minä olen siitä onnekas, että työpaikalla herkkyyteni on huomattu ja siihen on osattu suhtautua oikein. Esimerkiksi pahimpina YT-aikoina minulle kerrottiin, jos kahvihuoneessa olivat sellaiset keskustelut menossa, että minun kannatti pysyä sieltä poissa. Muutenkin ilmapiiri on sellainen, että meillä kaikilla on oikeus olla sellaisia kuin olemme. Kun kotona jotain työjuttua mietiskelen, mies saattaa kysyä, että oliko se nyt oikeasti paha juttu vai onko joku vain sanonut jonkin poikkipuolisen sanan ja sitä pitää märehtiä. Yleensä, ellei aina, se on ollut jälkimmäistä laatua.

Yksi parhaista asioista työyhteisössäni on se, että olen voinut puhua siellä Tarkkailjan asioista vapaasti. Ei ole tarvinnut peitellä, että meillä oli varsinkin Sähikäisen vauva-aikana todella vaikeata ja että vieläkin lapset kuormittavat minua enemmän kuin lapset yleensä vanhempiaan kuormittavat. Tämä on toki suhteellista: meillä on tätä nykyä paljon helpompaa kuin esimerkiksi sillä työkaverilla, jonka lapset ovat yhden ja neljän, vaikka he tiettävästi ihan tavallisia lapsia ovatkin.

Olen oikeastaan puhunut Tarkkailijan asioista ja omasta voinnistani raskausaikana työpaikalla paljon vapaammin kuin päiväkodilla. Päiväkodilla kun... olen herkkä arvostelulle ja aivan erityisen herkkä, jos minua vanhempana arvostellaan. Parempi vain olla niin kuin kaikki olisi hyvin, jos tiesi, ettei työntekijä kuitenkaan mitään rakentavaa osaa sanoa tai tehdä. Ihmissuhteet ovat hankalia silloin, kun toisella ei oikein ammattitaito riitä lapsen kanssa, ja toinen taas on tilanteessa äitinä.

Useammat YT:t läpikäyneenä ymmärrän hyvin, jos nuori, määräaikainen työntekijä on herkillä. Hänenhän on osoitettava, että on työnsä arvoinen, saatava seuraavakin määräaikaisuus. Siihen osaan kyllä suhtautua. Kokeneen vakivirassa olevan työntekijän soisin ymmärtävän, että kun toiselle on kyse lapsesta, toiselle vain työstä, niin silloin herkkyystasot ovat lähtökohtaisesti aivan erilaiset. Suorastaan loukkaavaksi olen kokenut sen, jos on vihjailtu, miten herkkiä muutamat työntekijät ovat, kun olen itse ollut syystä tai toisesta herkkänä.

Löytyy päiväkodiltakin pari työntekijää, joilla on ollut jonkinlainen käsitys siitä, miten vaikeaa meillä on ollut, ja joilta olen saanut todellista tukea. Tällaisten työntekijöiden jääminen pois tuntuu aina pahalta. Kerkesin jo pitkään iloita, että kesän jälkeen yksikään työntekijöistä ei vaihdu. Kun ei ole tietoa, kuka alueella hoitaa veon virkaa (varhaiskasvatuksen erityisopettaja, eltot ja kelto ovat hakeutuneet veoiksi muille alueille), on ilmeisesti ollut tärkeää varmistaa, että integroidussa ryhmässä hyvin toiminut tiimi jatkaa.

Sähikäisen ryhmä on hyvä enkä ole tulevasta vuodesta huolissani, mutta ei se sitä muuksi muuta, että nyt on lähdössä yksi niistä harvoista työntekijöistä, joille olen uskoutunut ja joka oikeasti ymmärtää, miksi Tarkkailijan kanssa toimitaan niin kuin toimitaan. Se vetää tällaisen herkän ihmisen mielen matalaksi. Sähikäinen jo vakavana ehdotteli, josko pyytäisimme hänet meille joskus käymään, kun hän kerran on minulle niin tärkeä. Yritin siinä sitten selittää, että kaikki ihmissuhteet eivät nyt vain ole symmetrisiä. Esimerkiksi lääkärit ja opettajat ovat monille ihmisille hyvin tärkeitä, mutta ei heistä ole näiden kaikkien ihmisten kavereiksi.

2 kommenttia:

  1. Minä tein myös tuon herkkyystestin ja se antoi mulle vahvistusta siihen miksi tunnen itseni niin kuormittuneeksi omassa työssäni. Herkän ihmisen on vaikea olla viemättä vaikeita ja koskettavia asioita työpäivän jälkeen kotiin. Työnohjaus olisi varsin hyvä juttu minulle kun ulkopuolisille ihmisille ei voi kertoa asiakkaiden asioita. Tietoisesti olen myös alkanut suojelemaan itseäni, niin että kaikkia tarinoita joita olisi kuultavana en vain kuuntele. Ja tässä kohtaa en tarkoita omien asiakkaiden tarinoita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän hyvin! Minä en onnekseni tee sellaista työtä, missä joutuisin työn puolesta kuuntelemaan tai kuulemaan toisten ihmisten huolia. Partiossa nyt tietysti kuulee kaikenlaista, mutta toisaalta tietää, että jos on oikeita ongelmia, niin niitä ratkovat jo ammattilaiset ja meidän tehtävämme on vain antaa kaikenlaisille lapsille mahdollisuus harrastaa.

      Poista