10. helmikuuta 2015

Ei!

Kuulin taas, kuinka tärkeää on osata sanoa ei. Ihan siis aikuisten asioissa. Lapseltahan tuo ein sanominen tuntuu sujuvan. Joskus jo vuosia sitten, ennen Sähikäisen syntymää, lupasin viedä Tarkkailijan työpaikalle opettamaan sitä ein sanomista. Useimmat meistä varmasti ovat sitä mieltä, että se ein sanominen, omien rajojen pitäminen on oikein hyvä taito. Se vain pitää sitten hyväksyä, että joskus joutuu myös kuulemaan sen ein ja että se on myös ihan hyvä asia. Joku muukin osaa pitää rajansa.

Aina joskus näkee väitettävän, että me nykyvanhemmat emme osaisi sanoa ei lapsillemme. Se on kyllä kukkua. Ei tarvitse kuin mennä mihin tahansa paikkaan, missä liikkuu lapsia vanhempiensa kanssa ja eikös joka puolella hoeta, että ei sitä ja ei tätä. Ikään kuin kieltäminen olisi hyvän vanhemmuuden mittari. Itseään alemmassa asemassa olevaa onkin helppo kieltää, voi aina vedota asemaansa äitinä, isänä, aikuisena, partiojohtajana, esimiehenä, mikä se asema milloinkin on.

Astetta vaikeampaa onkin sitten sanoa ei vertaiselleen. Sieltä kun voi hyvinkin tulla se ei myös takaisin. Lapset tätä jo opettelevat, omien rajojen pitämistä ja oman mielipiteen puolustamista. Ja jos ei puhe tehoa, avuksi otetaan nyrkit. Tai hiekkalapio. Aikuiset osaavat jo vähän nätimmi puolustaa itseään ja oikeuksiaan. Yleensä.

Vaikeinta on sanoa ei ylemmälleen. Vanhemmalle, opettajalle, partiojohtalle, esimiehelle. Joskus sekin on tehtävä. Minun lapseni osaavat sen edelleen, vaikka vähän onkin yritetty suitsia. Partiossa olen nähnyt, kuinka luottojohtajiksi kasvavat nimenomaa ne lapset ja nuoret, joilla on rohkeutta sanoa vastaan johtajille. Aluksi vähemmän rakentavasti, myöhemmin rakentavasti.

Minun vartioni ja laumani ovat aina olleet moniin muihin verrattuna melkoisen kurittomia. Joskus olisi kiva, jos lapset seisoisivat asennossa, kun vähän yskäisen. Pohjimmiltani kuitenkin arvostan sitä, että lapsella on oma mielipide ja että hän saa sen sanotuksi. En halua, että minua pidetään kaikkitietävänä, kun en sellainen ole. Lapsikin voi olla oikeassa ja aikuinen väärässä. Kuvia kumartelemattomalla asenteella pääsee elämässä pitkälle, kunhan on valmis hyväksymään myös sen, että muutkin osaavat sanoa ei, että muutkin voivat olla oikeassa ja että joskus kannattaa antaa periksi ihan muuten vain.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti