Lueskelin taas laskiaisen aikaan, miten eri kirkkokunnissa paastotaan ja mietin, mikä mun kohdalla toimisi ja mihin pystyisin sitoutumaan. Päätin paastonajan ruokailuissa valita kasvis- tai kalavaihtoehdon aina, kun se on mahdollista eikä tuota kenellekään muulle lisävaivaa.
Tarkoitus oli pitää tämä ihan omana tietona. Käytännössä tämä meni niin, että otin töissä lounaaksi aina kasvisruokaa ja ravintolassa yleensä kalaa, mutta jos mies toi illalla teen kanssa maksamakkaraleivän, kiitin kauniisti ja söin tekemättä numeroa. Ja koska liha on heikko, niin joskus saatoin unohtaa pyytää nimenomaa juustovoileipää.
Neljäkymmentä päivää on sen verran pitkä aika, että kasvisruoan ottamisesta ehti tulla jo rutiini. Ja alkuinnostus kerkesi tosiaankin haihtua. Aivan erityisesti otti luonnolle se päivä, kun kasvisvaihtoehto oli jotain epämääräistä pinaattihöystöä ja tarjolla olisi ollut myös riistakäristystä.
Viikonloppuna menin yleensä samalla ruoalla kuin muukin perhe. Jostain luin, että sunnuntai ei ole paastopäivä. Me nykyihmisethän lepäämme seitsemäntenä JA kuudentena päivänä, joten tämä oli kohtuullisella vaivalla mahdollista itselle perustella, varsinkin kun minä en ole meillä ruoanlaittaja. Kieltämättä se toi viikonloppuun lisää juhlavuutta, kun lautasella oli oikein lihaa
Olen tästä paastonajan mittaisesta kasvisruokakokeilusta puhunut kasvissyöjäkaverien kanssa ja kaikki ovat reagoineet samoin: arvostavasti. Olemme jutelleet esimerkiksi siitä, miten heikkolaatuista kasvisruokatarjonta usein on ja miten moni siksi syö eväitä. Ei minusta kyllä kasvissyöjää tule enkä koskaan tuo töihin eväitä, mutta taidan ottaa adventtina uusiksi. Tässä välissä valitsen töissä kasvisvaihtoehdon ainakin, jos tarjolla on chili sin carne. Se on oikeasti hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti