Tulee turvaton olo

"Tulee heti turvaton olo, kun joku puhuu turvallisemmasta tilasta", kommentoi kollega työpalaverissa. Tämä on sitä keski-ikäisten huumoria, mutta on siinä totta toinen puoli. Itse jättäydyin pois yhdestä avaramman kirkon some-ryhmästå, kun sain sopivan kimmokkeen. Siellä nuoret pappisoletetut naiset olivat niin ehdottomia omassa avaramielisyydessään, että vanhaa alkoi ahdistaa. Haluamme kyllä edistää kirkossa samoaja asioita, mutta minulle riittää käydä Sähikäisen kanssa sellaisia keskusteluja, joissa pitää olla koko ajan kieli keskellä suuta.

Tänä viikonloppuna oli taas nuoruuden lippukuntani historiikkitiimin perinteinen kirjoitusviikonloppu. Arkistojen syvyyksistä nousi esiin sellaisia dokumentteja, jotka koin tosi noloiksi ja jotka nostivat esiin asioita ja tapahtumia olivat jääneet kaivelemaan. Yllättäen ystävät eivät pitäneetkään minun toimintaani näissä tilanteissa nolona. Puhe oli hyvin armollista. Olin ollut tapahtuma-aikaan nuorempi, mitä Tarkkailija nyt, paineistetussa tilanteessa, vailla aikuista tukea. Lopulta mitään sen pahempaa ei ollut tapahtunut kuin muutama peräkkäinen huonosti nukuttu yö

Antaessaan saa. Minä olen antanut paljon aikaa partiolle. Samalla olen saanut aikuisiksi kasvaneita partiolapsia, joiden kanssa voi turvallisesti muistella kipeämpiäkin kokemuksia. Jäin pohtimaan, että yksi minua määrittävä avainkokemus on ollut jääminen yksin kantamaan vastuuta partiolippukunnaksi kutsutulla hiekkalaatikolla. Se on samalla sekä turvallinen että kova ympäristö. Nuoret ja aikuisetkin voivat olla tosi kovia toisilleen. Toisaalta, kaikesta huolimatta, panokset ovat pieniä ja jos tyrii, vahingot ovat yleensä vähäisiä. Mitä nyt kerran tuli kerran jo tukevasti aikuisena haettua sanakarimerkkiä nuorille, jotka pelastivat lapsen hukkumasta ja samalla minut joutumasta leirinjohtajana leivättömän pöydän ääreen.

Työ- ja perhe-elämässä panokset ovat sitten yleensä isompia. Mutta ei ihmistä isompia. Historiikkitiimiin on tarkoituksella kerätty eri-ikäisiä partiolaisia, jotta saadaan nuorten ääni joka vuosikymmeneltä kuulumaan. Siinä missä minä olen jo lähes aikuisten nuorten äiti, nuoremmilla on alle kouluikäisiä lapsia; yksi oli juuri palannut riviin vauvakuplasta. Väistämättä keskustelut sivusivat myös vanhemmuutta. Toivottavasti nuoremmat äidit kokivat keskustelut turvallisiksi.