Rukoilkaamme!

Kesällä tuli luettua Heikki Räisäsen Mitä varhaiset kristityt uskoivat. Kirja kattaa ajanjakson Jeesuksen elämästä ensimmäisiin kirkolliskokouksiin 300-luvulla. Kirja kertoo kansantajuisesti, millaisessa historiallisessa tilanteessa Uuden Testamentin kirjat ja useat muut UT:n kaanonin ulkopuolelle jääneet tekstit syntyivät, mihin kirjoittaja uskoi, mihin hän tekstillään pyrki, mihin kiistakysymykseen hän otti kantaa. Ehkä parasta antia on sen tiedostaminen, että niin kauan kuin on ollut kristittyjä, on ollut liberaaleja ja konservatiiveja. Enää ei väännetä ruokasäädöksistä, voiko sianlihaa syödä, mutta kiistakysymyksiä edelleen riittää.

Ihan hyviä neuvoja

Kohta kolme vuotta sitten sain päiväkodista keltolta kummallisen puhelun. Paljon hänellä tuntui olevan sanottavaa, mutta koko puhelun aikana ei oikein selvinnyt mitä asiaa hänellä oli. Päällimmäiseksi mieleen jäi, että kelton mukaan lapsen voi antaa valita kahdesta paidasta mieluisen, mutta ettei häntä pidä päästää sandaaleissa lumihankeen. Muistan tämän neuvon aina, kun talvella sipsutan sisäkengissä pihan poikki työpaikkaruokalaan. Ja olen huomauttanut myös sandaaleita käyttäville kollegoille asiasta.

Ei sillä kieliopilla niin väliä

Siitä on jo yli kolmekymmentä vuotta, kun aloin opiskella ensimmäistä vierasta kieltä. Jo tuolloin puhuttiin, että ei sillä kieliopilla ole niin väliä. Tärkeintä on, että uskaltaa avata suunsa ja puhua. Kun vein ensimmäisen version englanninkielisestä gradustani ohjaavalle professorille, sain sen takaisin punakynämerkinnöillä koristeltuna. Aika moni merkinnöistä koski ihan kieliasua. Väitöskirjani kieliasun tarkistutin kaverillani, joka oli lukenut pääaineenaan englantilaista filologiaa.

On se vaan helppo lapsi

Nyt jo aikuisten tyttöjen äiti sanoi kerran, että kun hänellä oli vain yksi lapsi, hän piti itseään kovasti hyvänä kasvattajana, kun kaikki sujui. Toinen olikin sitten vaativampi tapaus ja palautti äidin maanpinnalle. Kun tuota keskustelua käytiin, Sähikäisellä oli kolmisen viikkoa ikää ja pidin Tarkkailijaa helppona lapsena.

Katso karttaan!

Tarkkailija käy suunnistuskoulua. Samoin Hulivili. Hulivili on yksi meidän sudenpennuistamme ja partiokaverin poika. Hän on kaikkea sitä mitä Tarkkailija ei ole: vilkas ja ketterä. Yhteistäkin pojissa on: molemmat ovat fiksuja, mukavia lapsia, jotka osaavat hienosti lukea karttaa. Usein suunnistuskoulussa Hulivilin äiti lähtee suunnistamaan Tarkkailijan kanssa ja minä pääsen juoksemaan Hulivilin perässä.

Kumiperunoita vai perunateatteria?

Tarkkailija on koulussa. Siellä syödään perunoita. Ja niissä perunoissa on kuoret. Vaihtoehtoja on kaksi: joko ekaluokkalaisetkin joutuvat kuorimaan perunansa tai sitten yläkoululaisiakin kiusataan kumiperunoilla. Kaupungin tämänhetkinen linjaus on, että pienempi paha on tarjota kuoriperunoita kaikille.

Ei se ole hullu joka pyytää

Kirjassa "Lapsuus hoidossa?" Marjatta Kalliala nimeää yhdeksi suomalaisen päivähoidon epäkohdaksi sen, että perheet eivät vaadi mitään. Ei vaadita päivähoidolta laadukasta varhaiskasvatusta, vaan paikataan puutteita viemällä lapsia vielä hoitopäivän jälkeen harrastuksiin, muskareihin ja kuviskouluihin. En tiedä, onko väiteessä perää. Ainakin Sähikäinen käy vesipeuhulassa siksi, että nauttii uimisesta, eikä päiväkodilta nyt oikein voi edes odottaa uimahallireissuja.