Eikö se arvosta meitä?

Lauantaina osallistuin partiotapaamiseen. Yhden nuoren kanssa tuli puhe, että hän haluaisi hakeutua piirileirillä sellaisiin hommiin, joissa voi hyödyntää sitä, mitä on oppinut lukiossa sirkuspainotuksessa. Tiesin toisen tutun nuoren olevan työtehtävässä yhteisissä ohjelmissa ja ohjasin nämä nuoret yhteen. Sunnuntaiaamuna könysin pitkästä aikaa kirkkoon. Saarnassa elämän leivästä siirryttiin sujuvasti ajanlaskun ensimmäisen vuosisadan roomalaisiin, leipään ja sirkushuveihin. Sirkus oli tässä jotain muuta kuin sitä sirkustaidetta, mitä nuori oli opiskellut. Pitäisikö tässä nyt loukkaantua kaikkien sirkustaiteilijoiden puolesta?

Kaikkea vielä! Yksi nykyajan sirkushuveista aamun saarnan tarkoittamassa mielessä on juurikin tätä täysin turhanaikaista somelätinää, mikä syntyy, kun joku takertuu yksittäiseen sanaan, ymmärtää kuulemansa aivan tahallaan väärin ja alkaa mesota. Se on omalla laillaan viihdyttävää, mutta vie ajatukset usein ihan toisaalle niistä asioista, joilla on oikeasti väliä. Uskaltaisiko sanoa, että siitä leivästä?

Pohjimmainen ongelma tässä on siinä, että ei haluta kuulla, mitä toinen sanoo. Keskitytään siihen omaan fiilikseen ja omiin kokemuksiin. Joskus kun Sähikäinen poti pahaa teiniangstia, käskin ystävällisesti häntä kaivamaan päänsä pois omasta takapuolestaan ja näkemään maailman ympärillään. Me 70-luvun lapset olemme oppineet vähän liiankin hyvin sietämään kaikenlaista kurjaa puhetta, mutta nyt on menty vähän liian pitkälle toiseen päähän. Lopputulemana ei ole parempi maailma, vaan ihmisiä, jotka ovat jatkuvasti naama rutusssa, kun taas on joku loukannut tai loukkaantunut.

Jouduin itse vähän samantyyppisen tahallisen väärinymmärryksen kohteeksi, kun tein partiolaisten sisäiseen keskusteluryhmään avauksen erilaisten makumieltymisten huomioimisesta leirin keittiöllä. Porukassa oli niin vegaaneja, sipulinvihaajia kuin pari kranttua kirjolaista: Sähikäinen ja Sähikäisen ystävä. Kun nimensin Sähikäisen ystävän ruoan mauttomaksi, tämä korjasi, että oikea termi on "autismiystävällinen". Tämän taas joku anonyymi nillittäjä koki syystä tai toisesta loukkaavaksi. Ja siitä sitten riemu repesi. Keskustelua seurannut Tarkkailija totesi lakonisesti, että partiolaiset ovat joko opettajia tai dippainssejä ja tämä on selvästi opettaja.

Maltan tuskin odottaa, kuinka seuraavaksi joku opettaja loukkaantuu. Tosin yksi parhaista ystävistäni, koulutukseltaan opettaja, heitti vastaavassa tilanteessa: "tai ehkä se on kirjolainen". Se pisti kyllä jauhot suuhun.