Tullaanhan tänne uudestaan?

On ollut vähän kiirus. Tai ainahan sitä on, mutta aikaansaamattomuus iski laumaillan kanssa. Onneksi Taivaan Herra oli suosiollinen ja sää lähes pilvetön. Oli jo pitkään pitänyt opetella tähtikuvioita. Matkalla yhtiökokouksesta kotiin tein maastotiedustelua ja pistin sudenpentujen vanhemmille viestiä, että varustavat lapsensa heijastimilla.

Suunnitelmana oli mennä maantien ja alueen pääkadun väliselle joutomaalle. Siellä katuvaloista olisi vähiten haittaa. Laumaillan ohjelmaan kuuluva energian eliminointi tuli sujuvasti hoidettua jo menomatkalla, kun lapset kirmasivat jalkakäytävää pitkin yhtenä laumana ja ryntäsimme edelleen ryteikön läpi kunnes pääsimme aukeampaan paikkaan.

Tähtien katsomiseen ei saanut määräänsä enempää aikaa kulumaan ja takaraivossa pyöri, että jos joku leikki. Mutta... oli pikkupakkanen, joutomaalla lätäköitä, jotka olivat alkaneet jäätyä ja romukasa. Sen enempää ei sitten tarvittu. Me akelat seisoskelimme juttelemassa, kun pennut pitivät hauskaa.

Kun keräännyttiin iltapiirin, moni kysyi, että tullaanhan tänne varmasti uudestaan heti, kun tähdet taas näkyvät. En nyt luvannut heti seuraavalle viikolle, mutta kunhan Orion näkyy niin varmasti tullaan. Sen verran helpolla saatiin yksi syksyn onnistuneimmista illoista. Näissä asioissa ei mitata suunnitteluun käytettyä aikaa, vaan jotain ihan muuta. Elämyksiä.