Kenellä on ihmisarvo?

Victor Hugon Kurjat on ollut minulle varhaisaikuisuuden merkityksellisin lukukokemus, ei vähiten siksi, että näin ensin musikaalin Les Misérables Lontoossa. Oli pakko lukea lisää, koko tarina. Jean Valjeanin tarina... kosketti ja vaikutti maailmankuvaani. Hänen vastakohtanaan on Javert, joka edustaa lakia, kun taas Jean Valjean edustaa armoa ja armeliaisuutta. Tarina huutaa, ettei riitä, että toimii oikein ja noudattaa lakia. Se kääntää katseensa niihin, joilla ei omien tekojensa tai suoraan syntyperänsä vuoksi, ole ihmisarvoa, ei ihmisoikeuksia.

Kesäkuussa 1830 Pariisin kaduilla mellakoitiin, rakennettiin barrikadeja. Se ei ollut noina vuosikymmeninä Ranskassa mitenkään epätavallista. Jälkimaailma tuskin näitäkään barrikadeja muistaisi, ellei Hugo olisi niitä ikuistanut. Uusiman Les Misérables elokuvan finaalissa näiden barrikadien yllä liehuvat punaliput ja trikolorit, ja ne symboloivat parempaa maailmaa, jota kohti tämäkin mellakka vei.

Näinhän se on. Maailma on parempi paikka elää kuin tuolloin 180 vuotta sitten. Ainakin eurooppalaisille... ainakin ranskalaisille. Vai onko? Uutiskuvissa näemme edelleen mellakoivia opiskelijoita. Monen naisen kohtalo ei ole yhtään parempi kuin Fantinen tai Eponinen. Moni vihainen nuori mies menettää henkensä, koska on helpompi löytää asioita, joiden vuoksi kuolla, kuin asioita, joiden vuoksi elää. Se tekee tästä tarinasta ikuisen, tarinan, joka kestää aikaa.