20. maaliskuuta 2013

Pue!

Tuumasin taannoin eräässä palaverissa päiväkodilla, että Tarkkailija on aina arvostanut palvelua, Sähikäinen taas on toista maata. Sähikäisen kanssa tuli koettua "minä itte" -vaihekin. Sellaista Tarkkailijalle ei koskaan tullut. Se on äärimmäisen tärkeä vaihe. Jos lapselle ei sellaista vaihetta tule, niin lapsen opettaminen pukeutumaan on hankalaa. Lapsella ei ole mitään sisäistä motivaatiota opetella, vaan se motivaatio täytyy aikuisen luoda keinotekoisesti. Tarkkailijan kanssa luettiin Ben Furmania, Muksuoppia, ja sitten legotraktorin kiilto silmissä Tarkkailija pikku hiljaa suvaitsi vedellä itsekin vaatteita päälleen. Tämä tapahtui, kun Tarkkailija oli puolisen vuotta vanhempi, mitä Sähikäinen on nyt. Silti Tarkkailijaa puettiin vielä eskarivuotena, jos oli yhtään kiire.

Vieläkin Tarkkailija saattaa uppoutua ajatuksiinsa kesken pukemisen, mutta hän tuntee kellon. Hänellä on ajantajua. Hän pystyy laskemaan, kuinka paljon aikaa voi käyttää pukemiseen, jotta ehtii ajoissa perille tai jotta leikkiaikaa jää mahdollisimman paljon. Sähikäinen ei osaa. Hän vain ottaa isoveljestään mallia. "Minä itte" -vaihe on jo mennyttä. Tarkkailijan jälkeen osaan silti olla kiitollinen jo siitä, jos lapsi ei pistä puettaessa kovin aktiivisesti vastaan.

Mutta sitten on tuo päiväkoti. Kyllä siellä jo meidän perheemme tunnetaan, Tarkkailija ehti olla siellä vuosia. Silti on kovin vaikea saada perille, kuinka kokonaisvaltaisesti Tarkkailija Sähikäiseen ja koko perheeseen vaikuttaa. Vaikka lapsen itsensä kehityksessä ei olisi mitään ongelmaa, niin perheen vaikutus näkyy kaikessa. Sähikäisellä ei ole sen enempää kotona kuin päiväkodissakaan mikään kiire päästä vaatteisiin tai vaatteista pois. Päin vastoin, hän nauttii siitä, että saa juoksuttaa ja odotuttaa muita. Kotona hänet otetaan kiinni ja jos ei muuten ala tapahtua, hänet puetaan. Päiväkodissa taa on linjattu, että ei pueta, vaan pukeutuu kun pukeutuu.

Tämä on kyllä tullut koettua niin monta kertaa! Meidän lapsemme on taas päässyt pyörittämään aikuisia! Kun Sähikäinen jää tai jättäytyy muista jälkeen, hän sitoo aina yhden aikuisen. Hän tulee ohjattuun ohjelmaan mukaan, kun hän lopulta suvaitsee riisuutua, eli siis, kun häntä sattuu huvittamaan. Ei Sähikäisellä ole mitään ajantajua. Ei hän ymmärrä, että jossain asiassa vetkuttaminen on aina jostain toisesta asiasta pois. Hänen maailmassaan tapahtumat vain tapahtuvat, kun tapahtuvat.

Onneksi on neuvola ja havaintolomakkeiden täyttely saa päiväkodissa opettajat miettimään tarkemmin, missä jonkun lapsen kanssa mennään. Tässä on pari päivää keskusteltu ja on tehty uusi linjaus. Jos ei Time timerin näyttämässä ajassa ala tapahtua, Sähikäinen puetaan. Tai riisutaan. Että ohjattuun ohjelmaan osallistutaan alusta asti eikä silloin, kun itselle sopii. Olen luottavainen, että pian kohta Sähikäinen alkaa olla sitä mieltä, että kyllä sitä itsekin. Sähikäinen ei nimittäin erityisemmin tykkää palvelusta, jos pystyy jotain tekemään ihan itse.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti