22. tammikuuta 2014

Ulos ja äkkiä!

Olen toiminut sudenpennnusta saakka samassa lippukunnassa, samalla kololla. Kolo on maan alla: ikkunat ovat katonrajassa. Koska tällaisessa tilassa poistumisteitä täytyy olla kaksi, perimmäisessä huoneessa on paloportaat. Niitä pitkin pääsee kaapin päälle tai ikkunasta ulos. Aina silloin tällöin, oikeastaan aika usein, ehtiväisimmät pennut karkaavat ikkunasta, eikä ole tavatonta, etteivätkö sudenpentuja isommatkin, jos sille päälle sattuvat. Nyt, ensimmäisen kerran yli 30 vuoteen tajusin, että voihan siitä ikkunasta kavuta myös luvan kanssa ulos. Jos pidetään paloharjoitukset.

Testasimme ensiksi, miten nopeasti ovesta pääsee hätätilanteessa ulos. Koska sudenpentulauma ei ollut suuren suuri, seisoin tien tukkeena niin, että ulos mahtui yksi pentu kerrallaan. Toinen yritys tehtiin niin, että pennut menivät jonossa. Molemmilla kerroilla otettiin aika. Kun mentiin jonona, ryhmä oli aavistuksen verran nopeammin päässyt kokonaan huoneesta ulos kuin rynnimällä kaikki yhtä aikaa. Ero ei ollut niin merkittävä kuin toivoin.

Lopuksi poistuttiin huoneesta ikkunan kautta. Pennuilta oli etukäteen kerätty kengät laatikkoon. Laatikko vietiin ikkunan ulkopuolelle ja ikkunan eteen levitettiin vielä pressu. Kun pennut tajusivat, että he pääsevät oikein luvan kanssa kapuamaan ikkunasta ulos, silmät alkoivat loistaa. Muutama oli karannut ilman lupaa, mutta kiltti enemmistö lapsista jää aina kaikesta tällaisesta hauskasta paitsi.

Ainoa, jolla ei ollut kivaa, oli Tarkkailija. Hän ei pidä yllätyksistä, ei yllättävistä tilanteista. En tiedä, miten koulussa tällaisissa tilanteissa toimitaan, mutta minä totesin, että huolehdittavana on alun toistakymmentä muuta lasta ja huolehdin heistä. Jos yhden lapsen tekemisten tai tekemättäjättämisten antaa hallita toimintaa, muut lapset alkavat äänestää jaloillaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti