Et sää oo mun äiti

Minua ei ole koskaan haitannut, jos vieraat aikuiset lapsiani komentavat. Päin vastoin, lapset uskovat usein vieraampaa aikuista minua paremmin. Ainoastaan, jos Tarkkailijalla on selvästi järjestelmä kaatumassa, saatan puuttua asiaan, koska silloin kova kovaa vasten vie umpikujaan. Vastaavasti minulla ei ole juuri estoja komentaa vieraita lapsia, vaikka näiden vanhemmat olisivat paikalla. Useimmat suhtautuvat siihen hyvin.

Tänään oltiin lasten kanssa sinfoniaorkesterin lastenkonsertissa, jossa suositusikärajana oli neljä vuotta. Mietin etukäteen Sähikäisen ottamista mukaan, mutta hyvin hän jaksoi olla ja kuunnella. Sen sijaan takanamme arviolta parivuotias lapsi ei jaksanut. Kun käännyin katsomaan sormi suullani, lapsi vaikeni, mutta hänen seuralaisensa sanoi kovaan ääneen: "lasten konsertti". Käännyin katsomaan myös tätä naista tuimasti, sormi edelleen suullani.

Hetken kuluttua tilanne toistui. Lapsi taas hiljeni, mutta nainen sanoi kuuluvasti, kuinka jokainen huolehtii omista lapsistaan, jolloin katsoin myös häneen samalla, mutta aavistuksen tuimemmalla "nyt hiljaa siellä" -katseella kuin lapseen. Konsertin päättyessä nainen vetäytyi nopeasti paikalta. En tiedä, mihin hän tuolla pyrki, mutta viesti lapselle oli ainakin selvä. Vieraita aikuisia ei pidä totella eikä vieraiden ihmisten pyynnöistä olla hiljaa konsertissa pidä välittää.

Käyhän se vielä, kun lapsi on noin pieni, mutta muutaman vuoden päästä lapsi saa ensimmäiset kaverisynttärikutsunsa ja aloittaa harrastuksissa. Aina silloin tällöin jotkut sudenpennut kokeilevat minuun lausetta "et sää oo mun äiti", kun haluavat tehdä jotain luvatonta. En tiedä, kokeillaanko samaa lausetta myös opettajiin. Kaverisynttäreillä päivänsankarien vanhempia testataan ainakin varmasti. Sellainen, jolla ei ole kokemusta kuin omista lapsistaan saattaa hyvinkin häkeltyä. Tai sitten ihmetellä, miten huonosti jotkut lapset on kasvatettu, kun ei kyläpaikassa osata olla eikä mitään uskota.

Kun lasten kanssa tulee vastaan oikeita ongelmia, tarvitaan usein ulkopuolista apua. Mitenhän koville avun pyytäminen ja vastaanottaminen ottaakaan, jos ei kestä edes sitä, että vieras aikuinen saa parivuotiaan hiljenemään? Joskus kun Sähikäinen on pistänyt kirkossa hulinaksi, olen hiljaa mielessäni toivonut jonkun vieraan aikuisen häntä vähän toppuuttelevan. Kun se minun toppuutteluni... se on kuin heittäisi bensaa liekkeihin. Siksi on aina mukava huomata, että vieraammat lapset minua sentään uskovat.