31. toukokuuta 2014

Loma yksillä...

Joskus lapsena matkustimme myöhään illalla taksilla isoäitini kanssa kotiin. Taksikuskin hyvän yön toivotukseen isoäiti vastasi spontaanisti toivottamalla myöskin hyvät yöt. Vielä seuraavana päivänä hän oli tästä tosi nolona. Kuskillahan saattoi työpäivä jatkua vaikka kuinka pitkälle iltaan ja yöhön. Ei hän ollut menossa nukkumaan. Tämä palasi mieleen, kun sähköpostiin tupsahti Tarkkailijan opettajalta viimeisen viikon aikataulu, joka päättyi hyvän kesäloman toivotukseen. Niin, eihän tässä olekaan kuin kuusi viikkoa kesäloman alkuun ja kun ei ole kouluruokailua, pitää vielä säätää Tarkkailijalle eväät päiväleireille ja kesäkerhoon. Täsmälleen sama tiedote tuli myös paperisena eikä siinä kesälomatoivotus töksähtänyt: se tiedote oli jaettu oppilaille ja heillä tosiaan loma alkaa.

Kun olin lapsi, kesäkuun alussa nostettiin kytkintä ja lähdettiin kiertämään Pohjoismaita. Vanhempani muistivat aina sanoa, ettei opettajilla mitään lomia ole. Heillä on vain opetusvelvollisuus ja toukokuun lopulla se on hoidettu. Kesällä sitten heidän kieltenopettajien tuli ylläpitää kielitaitoaan lukemalla, matkustelemalla ja kävipä äiti pari kertaa kielikursseillakin. Vaikken opettajan ammatista ole koskaan haaveillut, niin olisi siinä kyllä puolensakin.

Tarkkailija ja Sähikäinen eivät onneksi paremmasta tiedä. Tarkkailija on oikein tyytyväinen siihen, että hänellä on loma ja että hän pääsee päiväleirille, kesäkerhoon ja mummille. Sähikäinen tuntuu viihtyvän päiväkodissa eivätkä häntä työntekijöiden lomailut ja viikottain vaihtuvat sijaisetkaan rassaa. Ja on hänelläkin edessä viikko mummilla.

Että loma yksillä, kesä kaikilla. On hellepäivinä myös päivän kuumimman ajan viettämisessä ilmastoidussa toimistossa puolensa. Haluankin toivottaa molemmille lukijoilleni oikein hyvää kesää!

4 kommenttia:

  1. Hei, on meitä täällä muitakin... Molemmillle :) Olen seurannut blogiasi pitkän aikaa, ja nauttinut, kun joku on noin tervejärkinen ja suorasanainen. Erityialapsia meillä ei varsinaisesti ole, mutta kaikki neljä ovat aivan erityisiä, ja se viideskin, joka vauvana menehtyi, hänellä on aivan eritynen paikka kaikkien sydämissä. Mä olen aina se mutsi joka ei muista koulu- ja päiväkotijuttuja, hyvä kun muistaa töihin mennä ajallaan ja sotkee kaikki aikataulut, mut elämää tää on! Ihmisiä itsekukin, vikoineen päivineen. Sanon aina lapsille, etten ehkä ole se paras äiti, mut sori, teidän ainoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Pitääkin tässä joskus kirjoittaa siitä, että on karhunpalvelus lapsille (ja aviomiehelle), jos äiti toimii koko perheen muistina. Siinä eivät lasten muistitekniikat kehity.

      Poista
  2. Hyvää kesää myös täältä sinne! :) Joudumme nyt ensi kertaa sumplimaan omat kesälomamme ja lasten tarhavapaan, eikä ilman isovanhempien apua pärjätty täälläkään. Yhteistä lomaa on vähän, mutta pääasia on että lapsilla on kunnon loma. Me aikuiset pärjätään vähemmälläkin. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin!

      Aina joskus luen tai kuulen jostakin opettajasta, joka haluaisi vaihtaa ammattia, mutta ei tee sitä siksi, että sitten omien lasten kesälomajärjestelyt menisivät liian vaikeiksi. Se tuntuu aina kurjalta: ammatin vaihtaminen voi olla hyvinkin vaikeaa sitten myöhemmin, kun lapset ovat isompia ja pärjäävät kesäpäivät ilman äitiään. Jokaiselle koululaiselle sitä toivoisi opettajan, joka kokee tekevänsä sellaista työtä, jota oikeasti haluaakin tehdä.

      Poista