11. toukokuuta 2014

Tyttömäistä

Sähikäisen sanavarastoon on ilmaantunut sana "tyttömäinen". Hänelle on tärkeää, että hänellä on paljon tyttömäisiä juttuja. Hänelle tyttömäisyys on jotain hienoa ja tavoiteltavaa. Huolestuisin, ellei hän olisi yhtä lailla innoissaan uusista säärisuojistaan ja nappulakengistään. Liian poikamainen on pahinta, mitä Sähikäinen voi jostakin asiasta sanoa, mutta sitä ei sanota mieluisista poikamaisista jutuista.

Myös Tarkkailija tykkää tyttömäisistä jutuista. Ensin hän ei oikein edes tajunnut, että siinä olisi jotain erityistä. Sitten yksi muksu alkoi kiusata ja Tarkkailija naamioi tykkäämisensä niin, että hän nyt vain toivoo Sähikäiselle tyttömäisiä juttuja. Nyt hän taas uskaltaa olla oma itsensä ja pyytää haluamansa lelut ihan itselleen.

Minulla asioiden luokittelu tyttömäisiksi ja poikamaisiksi aluksi särähti. Mutta niinhän se menee. On asioita, jotka vetoavat tasaisesti kumpaankin sukupuoleen, esimerkiksi suunnistus, sitten on selvästi tyttömäisiä juttuja, kuten taitoluistelu, ja poikamaisia juttuja, kuten jalkapallo. Eikä se sulje pois sitä, että on olemassa tyttömäisiä juttuja harrastavia poikia tai poikamaisia juttuja harrastavia tyttöjä. Tyttömäisistä jutuista kiinnostuneet pojat tuppaavat vielä olemaan keskimääräistä lahjakkaampia, samoin kuin poikamaisista jutuista kiinnostuneet tytöt. Epätavallisia valintoja tekevä lapsi (tai nuori tai aikuinen) ei mene massan mukana, vaan seuraa omaa kutsumustaan.

Aina silloin tällöin tyttömäisen jutun sanominen tyttömäiseksi saa aikaan voimakkaan "kyllä poikakin voi" -reaktion. Yhtä voimakkaasti ei reagoida silloin, kun poikamaista juttua sanoo poikamaiseksi. Tämä kertoo siitä, että tyttömäisiä juttuja pidetään edelleen jotenkin vähempiarvoisina. Itsekin olen enemmän kuin tyytyväinen, kun Sähikäinen osoittaa kiinnostusta poikamaisiin juttuihin. Tarkkailijan kiinnostus tyttömäisiin juttuihin taas on vaatinut enemmän sulattelua. Ei se kiinnostus itsessään, vaan sen tajuaminen, että Tarkkailija on esimerkiksi lapsikuoron ainoa poika. Varmaan osansa tekee sekin, että työskentelen itse miesvaltaisella alalla.

Mitä jos ei puhuttaisikaan kiinnostuksen kohteista, vaan pituuseroista? Kaikki tietävät, että miehet ovat keskimäärin naisia pidempiä, mutta silti on olemassa lyhyitä miehiä tai pitkiä naisia. Loppuviimeksi kiinnnostuksen kohteissa ei ole kyse sen kummallisemmasta asiasta: sukupuolten välillä on eroja, mutta niin on myös yksilöiden välillä. Kukaan meistä ei halua tulla kohdelluksi sukupuolensa tyypillisenä edustajana. Kukaan ei halua laittaa ruokaa siksi, että on nainen, mutta silti useammin keittiöpuuhiin hakeutuu nainen kuin mies. Meidän perheemme muodostaa tässäkin poikkeuksen. Tavallaan. Sähikäinen haluaa usein auttaa isäänsä keittiöpuuhissa.

Sanojen tyttömäinen ja poikamainen poistaminen ei edistä tasa-arvoa. Tasa-arvoa edistää ennen kaikkea se, että tyttömäisyys pojassa nähdään yhtä hyväksyttävänä asiana kuin poikamaisuus tytössä. Normista poikkeminen vaatii aina rohkeutta. Se ei selittelemällä muuksi muutu. Eniten tasa-arvoa edistää se, että opetetaan lapset pienestä pitäen kohtaamaan erilaisia ihmisiä ja ettei tyttöjen ja poikien yhteisleikissä ole mitään kummallista.

2 kommenttia:

  1. Hyvää pohdintaa! Juuri samankaltaisia olen itsekin ajatellut, ja ehkä sen vuoksi kavahtanut mm. termiä sukupuolisensitiivisyys, joka joissan kanavissa on näyttäytynyt sukupuolien häivyttämisellä. Sukupuolet nyt vain ovat biologiansa puolesta erilaisia eikä sitä mielestäni saisi piilotella. Eri asia on taas se, että pitääkö lasten biologiansa vuoksi ohjautua tiettyihin leikkeihin tai mahtua tiettyihin muotteihin - ei suinkaan! Oma esikoistyttömme on varsin poikamainen tietyissä asioissa ja leikeissä, ja olen aina ollut siitä ylpeä. Nyt näyttää siltä, että kuopuksemme on paljon "perinteisempi" tyttömäinen tyttö, ja se taas on vaatinut hieman sulattelua, mikä on itsestänikin hieman hassua. Jo näiden kahden lapsen ansiosta olen käytännössäkin saanut oppia, että tärkeintä ei suinkaan ole biologinen sukupuoli vaan luonne- ja mieltymyserot ovat huomattavasti ohjaavampia. Hyvä niin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä käytän termiä sukupuolisensitivisyys ja pidän sitä myöskin hyvänä asiana. Loppuviimeksi sukupuolelleen epätyypillisistä asioista kiinnostuneet ja niistä pitävät lapset tarvitset enemmän tukea kuin ne, jotka menevät massan mukana.

      Jos joku ymmärtää sukupuolisensitiivisyyden sukupuolten välisten erojen häivyttämisenä, niin se on hänen oma ongelmansa.

      Poista