Kun se unohtu

Olen viime aikoina unohtanut monta kertaa ottaa Sähikäiselle käsivarsikellukkeet mukaan uimarannalle. Viimeisimpänä unohdin pakata ne mukaan lomareissulle. Tämä oli ihan aitoa unohtelua: en vain enää pitänyt niiden muistamista tärkeänä ja sanoinkin Sähikäiselle, ettei enää kannata tässä asiassa luottaa äitiin. Lopputulemana tästä oli, että Sähikäinen oppi lomareissulla uimaan ja kun Sähikäinen oppi, niin Tarkkailijalle tuli myöskin kiire vahvistaa uimataitoaan ja opetella jopa sukeltamaan. Ja minä kun aloin olla jo varma, ettei tästä ikinä mitään tule.

Sähikäinen opetteli uimaan niin kuin pitää. Ensin sukeltamaan ja sitten pitämään päätään veden pinnalla. Ympäristö vain oli erikoinen. Laivalla hän nimittäin päätti porealtaassa sukeltaa, irrotti kokeilumielellä jalat pohjasta ja huomasi veden kannattavan. Oli aivan vakuuttunut, että tämä johtui poreista, että poreet kannattivat.

Siitä sitten toiseen pieneen mutta syvempään altaaseen. Sukeltaminen onnistui taas, ilman poreita. Ja niin onnistui myös veden alla eteneminen: muutaman kerran Sähikäinen nosti nenää veden pintaan, mutta tämän ensimmäisen uimareissun jälkeen todettiin, että sukeltelu sujuu, uiminen ei.

Lomareissu vei Kolmårdeniin: vietimme kolme päivää eläinpuistossa ja neljä iltaa uima-altailla. Virtaus oli se paikka, jossa Sähikäinen ensimmäisiä kertoja piti kunnolla nenää pinnalla ja täytyihän sitä sitten virtaamattomassa vedessä kokeilla. Parina ensimmäisenä iltana Sähikäinen lähinnä sukelteli, mutta pari viimeistä iltaa hän jo ui. Vieressä Tarkkailija harjoitteli uimista itsekseen, veti koko ajan pidempää ja pidempää matkaa. Altaissa Tarkkailijan jalat yltivät pohjaan, Sähikäisen eivät.

Viimeisenä iltana sitä sitten jo hypittiin altaan laidalta polven syvyisestä vedestä. Tarkkailija huomasi miten hauskaa Sähikäisellä oli, joten hänenkin oli pakko opetella sukeltelemaan. Lopuksi suuntasimme yläkerran isolle altaalle ja Sähikäinen pääti hyppiä altaan reunalta. Ensiksi hän hyppi syliini, mutta lopulta sitä sitten hypittiin kaikki kolme samanaikaisesti.

Reissun jälkeen Sähikäinen sanoi, että hän ei kyllä osaa uida kylmässä järvivedessä ja pakkkasi uimareissulle käsivarsikellukkeet mukaan. Kummasti niiden pukeminen pääsi unohtumaan ja eikös sitä vaan taas uitu. Veljeni ilmaantui rannalle ja sitten sitä käytiin jo laiturilta hyppimässä. Sähikäinen hyppäsi pari kertaa, mutta Tarkkailijalle 30 senttiä lisää oli liikaa.

Että semmoinen reissu: käytiin Kolmårdenissa opettelemassa uimista. Tapahtui reissulla toinenkin kehitysaskel. Sähikäinen nimittäin ilmoitti ennen reissua, että nyt hän rupeaa käymään pytyllä. Kävikin, eikä viime vuoden tapaan tehnyt siitä mitään sirkusesitystä. Niinpä meillä pääsi potta unohtumaan koko reissun ajaksi autoon. Kotona potalla kyllä vielä käytiin, mutta en nyt siitä aio tehdä numeroa. Tärkeintä on, ettei tarvitse enää pottaa repussa roikottaa.