14. syyskuuta 2014

Mitä ihmeen mikromanagerointia?

Opin menneellä viikolla uuden sanan: "mikromanagerointi". Asiayhteydestä päätellen kyse ei ollut hyvästä asiasta. Pienen googlettelun jälkeen selvisi: kyse on siitä kaikkein ärsyttävimmästä tavasta johtaa, missä puututaan joka asiaan eikä jätetä muille yhtään liikkumavaraa. Tavallisia normaaleita se vain ärsyttää, mutta omaehtoiselta ihmiseltä mikromanagerointi vie pahimmillaan täysin työkyvn.

Omaehtoisuus taas. Omaehtoisuus on yleensä hyvä ja toivottava ominaisuus. Se on se mihin pyritään, kun lapsia ja nuoria kasvatetaan kohti aikuisuutta. Hyvässä mielessä omaehtoisuus tarkoittaa sitä, että ihminen ei tarvitse jatkuvaa ohjausta, vaan asiat tapahtuvat: esimerkiksi läksyt ja muut koulutyöt tehdään patistelematta siihen aikaan päivästä, kun vireystila on sopiva. Lopulta nuori aikuinen pystyy muuttamaan omilleen, hoitaa asiansa, ei sotke raha-asioitaan ja saa kämppänsäkin pysymään jos ei suorastaan siistinä, niin ainakin siedettävänä.

Omaehtoisuudesta puhutaan usein erityislasten kohdalla ja löytyy sitä myös monista aikuisista. Tällöin ei ole kyse siitä, että ihminen ei tarvitsisi ohjausta. Tällöin on kyse siitä, että ihminen ei osaa tai pysty ottamaan vastaan ohjausta, vaikka sitä tarvitsisi. Tai jos pystyy, niin siihen on tarvinnut ihan tietoisesti opetella. Omaehtoinen ihminen on se, joka ensimmäisenä ärtyy, kun tullaan selvässä asiassa neuvomaan.

Kun omaehtoinen ihminen kohtaa mikromanageroijan, niin siitä ei hyvää seuraa. Kun toinen ei pysty ottamaan vastaan ohjausta ja toinen ei osaa olla puuttumatta jokaisen pikkuasiaan, niin lopputuloksena on väistämättä konflikti. Omaehtoiset ihmiset eivät ole niitä helpoimpia johdettavia, mutta heillä on usein sisäinen palo tehdä asiat itse ja näyttää mihin pystyvät. Oikein johdettuina he pystyvät vaikka mihin. Kunhan saavat tehdä asiat omalla tavallaan ja pyytää ohjausta omalla tavallaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti