Rupesin miettimään, mitä kaikkea sellaista olen kokenut työmatkoilla, mitä en ehkä muuten olisi tullut tehneeksi. Lista ei ollut aivan lyhyt. Yksi mieleenpainuneimmista oli yllättäen pääsy kotikaupungissa Raatihuoneelle; tosin pääsin sinne maalauksia ihastelemaan myös tohtoripromootion yhteydessä. Matkoilla on väistämättä myöskin vapaa-aikaa ja illanviettoja mielenkiintoisissa paikoissa.
Ensinnäkin olen päässyt matkustamaan Hurtigrutenilla. Luennot olivat sisätilan ikkunattomassa luentosalissa, mutta minulla oli posteri ja posterisessio oli tilassa, josta näki maisemat. Maisemat olivat upeat ja sää kaunis, aurinkoinen, mutta kylmä, kun elettiin jo lokakuuta. Toisekseen olen käynyt Salt Lake Cityssä, käynyt Antelope Islandilla ja kuparikaivoksella, kiertänyt temppeliaukioita ja museoita sekä matkustanut huikaisevassa vuoristomaisemassa höyryveturin vetämällä junalla. Tätä reissua muistelimme entisen työkaverin kanssa nyt vielä yli kymmenen vuotta myöhemmin, kun istuimme päivällisellä pienessä lissabonilaisessa ravintolassa.
Olen olen ollut Darmstadtissa pommituksen 11.9.1945 vuosipäivänä vuonna 2001. Aamulla meille kerrottiin, että illansuussa kirkonkellot soivat pommituksen muistoksi. Iltapäivällä kuulimme toisiltamme WTC-iskuista; joku oli ehtinyt nähdä uutisiakin. Olen kuunnellut amerikkalaisten tutkijoiden keskustelevan, oliko tuttuja WTC:ssä ja miettivän, miten kotimatka mahtaa järjestyä. Yhdellä naistutkijalla oli kolmikuinen vauva kotona odottamassa. Koko yhdysvaltain ilmatila oli suljettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti