24. joulukuuta 2014

Dagen efter

Tarkkailija syntyi joulun alla. Kun on viettänyt jouluyön synnytyslaitoksella, vanhan joululaulun, Jouluyö, juhlayö, sanat saavat aivan uuden merkityksen. Mutta muuttui sitä muukin. Kun synttäreitä vietetään 22. päivä, niin aatonaattoa vietetään ja jouluun valmistaudutaan "dagen efter" -tunnelmissa. Varsinkin, kun jouluateriaa emme syö kotona ja tänä vuonna laatikoiden tekemisen hoitivat Saarioisten ja Joulutorin äidit.

Meillä ei vietetä erikseen kaverisynttäreitä. Ensinnäkin ajankohta on huono, ellei suorastaan mahdoton, järkätä kaksi juhlia. Parempi saada kaikki hoidettua kerralla. Toiseksi, meillä on vain vähän sellaisia sukulaisia, jotka synttäreille osallistuvat. Kolmanneksi, Tarkkailijan kaveripiiri on pieni. Nyt oli paikalle tullut yksi päiväkotikaveri, yksi eskarikaveri, pari kaveria vanhalta ja yksi nykyiseltä luokalta sekä yksi partiokaveri. Lisäksi paikalla oli pari hyvää ystävääni perheineen ja muutama Tarkkailijan kaverin äiti ja pikkusisko.

Tarkkailijan kavereissa on ollut sellaisia muksuja, joiden on ollut hankala osallistua yhtään mihinkään ilman tuttua aikuista. Nytkään vanhempien keskustelunaiheet eivät olleet ihan tavanomaisia: minä hehkutin musiikkiluokkaa ja miten hyvää tukea Tarkkailija siellä saa. Vuosia etsittiin esimerkiksi ratkaisua siihen, miten vaatteet ja muut esineet aina menevät suuhun. Nykyään Tarkkailija ei tylsistyessään enää pureksi vaatteitaan, vaan hän alkaa rummuttaa rytmikkäästi. Toinen kertoi, että ei aio painostuksesta huolimatta antaa siirtää lastaan erityisluokalle, koska lapsi kuitenkin pärjää yleisopetuksesssa ja oikeita kavereitakin luokalla on. Kolmas taas kertoi, että hänen lapsensa ei kyllä enää yleisopetuksen luokkaan mene, koska koulunkäynnistä ei vain tule mitään: syksyksi on lupailtu paikkaa erityisluokalta ja keväälle haetaan vielä ratkaisua.

Jotta oli kiva ilta. Lapsilla oli kivaa ja niin myös meillä aikuisilla. Me olemme kokeneet sellaisia asioita lastemme kanssa, mistä harvat ns. tavallisten muksujen vanhemmat mitään tietävät. Tarkkailijan koululla oli pieni kiusaamisepisodi nyt syksyllä, kun Tarkkailijan kanssa samalla bussilla kulkevat pikkuneidit ja pari muuta lasta olivat keksineet härnätä häntä ja se meni sitten överiksi. Opettajan tehokkaalla puuttumiselle tilanne saatiin laukeamaan. Jonkun äiti olisi halunnut olla yhteyksissä ja pyytää minulta anteeksi lapsensa käytöstä. Totesin, että siihen on syynsä, miksen jaa muille vanhemmille yhteystietojani. Kaiken kokemani jälkeen en nyt vain jaksa jutella sellaisen äidin kanssa, jonka maailma kaatuu siihen, että hänen lapsensa joskus käyttäytyy huonosti. Ei se ole äidin syy: lapset nyt vain ovat sellaisia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti