Lensi maahan...

Partiolaisen ihanteena on kunnioittaa toista ihmistä, rakentaa ystävyyttä yli rajojen ja etsiä elämän totuutta. Tätä mielenkiintoista elää todeksi perheessä, jossa äiti on seurakuntaneuvoston jäsen ja kirkkovaltuuston varajäsen, isä taas ei kuulu kirkkoon ja pitää itseään uskonnottomana. Tämä ei ole mikään uusi juttu, vaan tiesimme jo naimisiin mennessämme, mihin ryhdymme. Vaikken pidä itseäni tyypillisenä uskovaisena, pidän itseäni reilusti kristittynä. Mies taas erosi kirkosta jo nuorena aikuisena eikä pidä itseään kristittynä. Tarkkailija on jo alkanut ymmärtää, että tämä on sellainen asia, missä vanhemmilla ei ole yhteistä linjaa ja että hänen pitäisi valita puolensa. Vai onko?

Teimme pääsiäissunnuntaina lähtöä lastenkatedraaliin. Ilmassa oli meille niin tyypillistä lähtökitkaa. Sähikäinen marisi, että siellä kerrotaan joka vuosi sama tarina. Tarkkailija opetti sisarelleen pilaversiota Lensi maahan enkelistä. Minua ärsytti, mutta en saanut sanottua muuta kuin että nyt liikkeelle. Lopulta mies ärähti, että nyt suu poikki. Vaikka hän ei kuulu kirkkoon, niin hän kunnioittaa niin paljon äitiä, että jos tuo jatkuu tulee vähintään viikon pelikielto. Tarkkailija lopetti hölmöilyn hämmentävän nopeasti. Hän tajusi, että isänkään suosiota ei saa pilailemalla uskonasioilla.

Vajaata viikkoa myöhemmin olin mukana seurakunnan tulevaisuustyöskentelyssä. Päivä oli erinomaisen hyvin järjestetty. Päivän lopuksi päädyttiin miettimään vielä, mitä toimintaa lisätään, mitä vähennetään, mitä uutta keksitään, mistä luovutaan. Ei juuri yllättänyt, että säästöjä haetaan henkilöstöstä ja kiinteistöistä. Mistäpä muualtakaan. Yksi ryhmä oli keksinyt, että kirkkoon kuulumattomien hautaansiunauksen hoitaisivat jatkossa vapaaehtoiset maallikot. Se tuntui olevan monesta kovinkin hauska ajatus.

Mies on joskus kysynyt, että tiedetäänkö siellä seurakunnassa, ettei hän kuulu kirkkoon. Nyt tiedetään. Sen kuuli koko kirkkosali. Kristillistä hautausta ei kaipaa se vainaja, joka ei kuulunut kirkkoon. Sitä toivovat omaiset, jotka voivat hyvinkin olla kristittyjä. Sitä ei saa, jos vainaja on eläissään selkeästi ilmaissut, ettei sellaista halua. Pappi joutuu herkässä paikassa käyttämään harkintaa: onko estettä kristilliselle hautaukselle. Tämän asian nostaminen esiin, kun haetaan säästökohteita, on mautonta pilaa. Siihen verrattuna lasten rallatus Helikopterilla maahan lentäneestä hemulista, joka vieritti suurta kiveä puskutraktorilla on vielä aika viatonta hupia.

Tarinan humoristi tajusi tehneensä virheen ja kävi pyytämässä anteeksi. En minä hänelle vihainen olekaan: sattuuhan noita. Hänelle oli tosiaan uusi asia, että ei sitä pappia haudalle toivo vainaja itse vaan leski. Ei se minusta nyt niin kovin erikoista ole, että perheessä toinen puolisoista kuuluu kirkkoon ja toinen taas ei kuulu.