Lakki päästä

Kun seurasin Tarkkailijan sotilasvalaa ja kun siellä komennettiin lakit päästä, lakkien alta paljastui paitsi lyhyttä hiusta myös useammat pidemmät hiukset siististi nutturalla. Sähikäisen kanssa on taas käyty monta pitkää keskustelua siitä, miksi pojat eivät saa pitää pipoa sisällä päässään, mutta he tytöt kyllä saavat. Isäni taas manasi työuransa lopulla, että kun hän ensin vuosikausia yritti saada oppilaansa pitämään pipoa päällä ulkona pakkasella, niin viimeiset työvuodet piti ottaa poikien kansssa matsia siitä, että se pipo ei lähtenyt päästä edes sisällä.

Vuosikausia opetin partiolaisille, että lipunnostoissa ja laskuissa pojat paljastavat päänsä. Ei minun nuoruudessani ollut partiopaitoja käytössä, vain huivit. Kun paidat ilmestyivät retkillä käyttöön, alkoi tuntua hassulta käyttää sen kanssa jotain epämääräistä lippistä. Pikku hiljaa tapakulttuuri alkoi muuttua ja myös tytöt alkoivat kunnioittaa lippua paljastamalla päänsä ellei päässä ollut nimenomaa asuun kuuluvaa partiopäähinettä.

Korinttolaiskirjeessä Paavali kehottaa miestä paljastamaan ja naista peittämään päänsä, kun tulee Jumalan eteen. Tämä tapakulttuuri elää katolisessa kirkossa ja meilläkin siinä, että morsian käyttää usein huntua. Minä kyllä kävelin pää paljaana avioliiton siunaukseen miehen kanssa käsi kädessä. Niin tärkeä kuin isä minulle olikin, niin ajatus siitä, että minut luovutettaisiin mieheltä miehelle ei vain tuntunut hyvältä.

Loppiaisen messussa oli virkistävä ja mieleen pyörimään jäänyt johdatus synnintunnustukseen. Ajatus meni jotenkin niin, että vaikka olisi tehnyt parhaansa, toiminut oikein ja saanut jopa kiitostakin, niin paree pitää mielessä, että Kristus on Herra, joten lakki päästä. Eniten minua hätkähdytti tässä se, että tosiaan, koen naisena tärkeäksi nimenomaa paljastaa pääni. Taidan usein ovesta sisään tullessa ihan vaistomaisesti ottaa päähineen päästä. Varmasti tähän kyllä vaikuttaa myös se, että kun tulee ulkovaatteissa sisään, tulee nopeasti kuuma ja pään kautta ihminen haihduttaa hyvin lämpöä.

Yhtä kaikki, tästä tuli mieleen Hobitin loppukohtaus, jossa Bilbo ja Gandalf keskustelevat:
- Vanhojen laulujen ennustukset toteutuivat siis sittenkin omalla tavallaan!
- Tottakai! Miksi eivät toteutuisi? Ei kai sinulta ole mennyt usko ennustuksiin siksi että olet itse ollut mukana niiden todeksi tulemisessa? Et kai sinä tosissasi kuvittele että kaikki seikkailusi ja täpärät pelastumisesi olivat pelkkää onnea, vain sinun yksityiseksi iloksesi? Sinä olet kyllä mainio henkilö, herra Reppuli, ja minä pidän sinusta kovasti, mutta sinä olet kumminkin aika pieni otus tässä avarassa maailmassa!

Tolkienin tuotanto on läpeensä kristillistä. On hyvin lohdullinen ajatus, että kaikki ei ole ihan pelkkää sattumaa ja että sitä loppujen lopuksi on aika pieni otus tässä maailmassa. Tai, kuten Mäkilä sanoi hevoselle Tuntemattomassa: "Mennähän rauhas. Ei s'oo ihmises. S'oon suuremmas käres.". Olkoonkin, että Väinö Linna oli sellainen julmuri, että hetken päästä osuikin sitten kranaatti.