Virhettä pukkaa

Huh, huh... tässä on parin päivän sisään useampi pieni asia mennyt pieleen. Kaikissa on ollut kyse samasta asiasta: viestinnästä. Ensinnäkin sovin eskarin kanssa, että minun sudenpentuni tulevat eskariin kertomaan partioharrastuksestaan ja annoin nimilistan. Arvelin asian olevan tällä sovittu ja ilmoitin sudenpentujen vanhemmille sekä sudenpennuille itselleen, että tämmöinen pyyntö on tulossa koulun kautta. Seuaavan kerran kuulin asiasta, kun luin viikko-ohjelmasta että osa näistä pennuista on tulossa eskarivierailulle. Piti toimia. Asiaa ei auttanut, että kun olisi ollut paras hetki ottaa puheeksi eskarissa, meillä oli niin kiire taitoluistelutreeneihin, että ehdin vain sanoa nopeat heipat.

Aina sama tarina

Sähikäinen on jo pari vuotta ihmetellyt, miksi kirkossa aina kerrotaan se sama tarina, kun he siellä päiväkodin tai eskarin kanssa vierailevat. Vierailut kun tapahtuvat jouluna ja pääsiäisenä. Olen kertonut keskustelusta pariin kertaan seurakunnassa ja muistellut, että minä olen kyllä lapsena seurakunnan kerhossa oppinut, että siinä syntymän ja kuoleman välissä tapahtui yhtä jos toista. Molemmilla kerroilla olen saanut papilta samansisältöisen vastauksen. Ei jouluna tai pääsiäisenä voi kertoa mitään muuta tarinaa... Yritä siinä sitten... niin kuin jo muinaiset suomalaiset sanoivat, toinen puhuu aidasta, toinen aidan seipäistä.

Kyllä taitoluistelussakin

Meillä puhutaan, ihan huumorilla, totalitaarisesta järjestelmästä nimeltä taitoluisteluseura. Se kuvastaa toiminnan luonnetta. Kun jääaikaa on vain rajallisesti, harjoitusajat vaihtelevat eikä niissä ole tilaa neuvotteluille. Tuumasin kerran eräälle sudenpennun äidille, että kuinkahan moni tulisi paikalle, jos yhtäkkiä jonain iltapäivänä pistäisin viestiä, että kolmen tunnin päästä partioon. Taitoluistelussa tämä ei ole normaalia, mutta aina silloin tällöin niin käy. Ja kaikki myös tulevat.

Missä ihmeessä?

Meillä revitään aamuisin huonoa huumoria, kun äiti etsii käsilaukkuaan. Mutta nyt ei ketään naurata. Äidin käsilaukku on ihan oikeasti hukassa ja tää on nyt jotain ihan käsittämätöntä. Töistälähtiessä se oli matkassa ja kävin vain päiväkodilla ennen jäähallia.

Onpa sulla vähän tavaraa

Pakkaamisen perussääntö kuuluu: mukaan otettavat varusteet täyttävät aina pakkauskapasiteetin äärimmilleen. Kun olin päättänyt tehdä vajaan parin viikon työmatkan Kiinaan pelkillä käsimatkatavaroilla, niin minä myös tein. Reppu painoi vajaat kahdeksan kiloa. Loput oli ahdettu käsilaukkuun. Työkaverit roudasivat läppärireppuja ja isoja matkalaukkuja.

Se julkaistiin!

Oli kiire. Oli ollut lippukunnan vuosikokous. Seuraavana viikonloppuna oli oman lauman retki. Tälle viikolle osui seurakuntaneuvosto. Viikko retkestä olisi lähtö parin viikon työmatkalle Kiinaan ja lippukunnan nettisivut olisi saatava sille mallille, että ne voivat olla pari viikkoa päivittämättä. Mitä teki Riitta? Päätti tehdä paikallislehteen tiedotteen lippukunnanjohtajavaihdoksesta. Ei ilmeisesti ollut vielä tarpeeksi kiire.

Jaksa sitä yökkimistä

Juteltiin lounaalla tulevan viikonlopun retkestä. Tuumasin ruokalistan miettimisen olevan hieman haasteellista, kun tiskivettä saattaa olla varsin niukasti käytettävissä. Toisaalta teemme nuotiojälkeä, missä kuuluukin tehdä ruokaa avotulella. Siinä sitä sitten juteltiin ruoanlaitossa partiokämpällä muutenkin. Tuumasin pussiruoista, että vaikka ne näppäriä ovatkin, niin en niitä vielä yhdeksänvuotiaille, kun en jaksa kuunnella sitä yökkimistä, ja kuvailin, miten pieniruokaisia jotkut mukulat ovat.