Se julkaistiin!

Oli kiire. Oli ollut lippukunnan vuosikokous. Seuraavana viikonloppuna oli oman lauman retki. Tälle viikolle osui seurakuntaneuvosto. Viikko retkestä olisi lähtö parin viikon työmatkalle Kiinaan ja lippukunnan nettisivut olisi saatava sille mallille, että ne voivat olla pari viikkoa päivittämättä. Mitä teki Riitta? Päätti tehdä paikallislehteen tiedotteen lippukunnanjohtajavaihdoksesta. Ei ilmeisesti ollut vielä tarpeeksi kiire.

Jaksa sitä yökkimistä

Juteltiin lounaalla tulevan viikonlopun retkestä. Tuumasin ruokalistan miettimisen olevan hieman haasteellista, kun tiskivettä saattaa olla varsin niukasti käytettävissä. Toisaalta teemme nuotiojälkeä, missä kuuluukin tehdä ruokaa avotulella. Siinä sitä sitten juteltiin ruoanlaitossa partiokämpällä muutenkin. Tuumasin pussiruoista, että vaikka ne näppäriä ovatkin, niin en niitä vielä yhdeksänvuotiaille, kun en jaksa kuunnella sitä yökkimistä, ja kuvailin, miten pieniruokaisia jotkut mukulat ovat.

Äiti töihin!

Syys-lokakuussa olin yhteensä seitsemän viikkoa vapaalla, kun työvelvoite vanhassa työpaikassa oli päättynyt ja uusi työ ei ollut vielä alkanut. Meillä puhuttiin äidin Hausfrau-viikoista ja varsin nopsaan oli perhe yksimielinen: äidin paikka on työpaikalla. Otin tuoksi ajaksi Sähikäisen eskariin vain eskariajalle. Viikot kyllä lähensivät meitä, mutta molemmat olimme varsin hyvillämme, kun Sähikäinen sai taas leikkiä iltapäivät kaverien kanssa. Olenkin tässä jokseenkin lamaantuneena seurannut, miten perusporvarihallitus pyrkii pilaamaan päivähoidossa olevien lasten elämää. Ja kehtaavat vielä väittää, ettei vaihtoehtoja olisi.

Bling!

Kun olin nuori, ihmisiä saattoi lähestyä joko puhelimitse tai kirjeitse. Puhelimen kanssa oli ja on edelleen tarkkaa, milloin sopii soittaa: ei liian aikaisin eikä liian myöhään. Kirjeen perilletulo vei taas päivän tai päiviä. Tämä teki kommunikoinnin yhtään kauemmas varsin haastavaksi. Sähköpostin kanssa pääsin tekemisiin yliopistossa. Homman hienous piili siinä, että amerikkalainen saattoi kirjoittaa viestinsä, kun suomalainen oli jo lähtenyt töistä. Suomalainen luki sen heti aamusta.

Jäälle!

Joka vuosi on sama jännitys. Ehtiikö järvi jäätyä kunnolla ennen kuin lumisateet alkavat? Minä kun en oikein ole koskaan ymmärtänyt, mitä kivaa on luistelukentällä luistelemisessa on. Se on äkkiä kierretty, niin mitä sitten. Järven kiertäminen luistimilla taas... siinä on sitä jotakin. Tänä vuonna pääsimme Sähikäisen kanssa oikein järven jäälle luistelemaan. Retkiluistimia meillä ei ole, vaan Sähikäinen luisteli taitoluistimillaan ja minä vanhoilla kaunoluistimilla.

Jossain...

Hyvä Tuomas joulun tuopi... ja ennen jouluaattoa juhlitaan Tarkkailijan synttäreitä. Kun Tarkkailija oli ihan pieni, oli ihana antaa lahjoja. Lapsella itsellään ei ollut mitään odotuksia - ja lelujakin vielä hyvin maltillisesti. Jostain nelivuotispäivästä lähtien joulu on merkinnyt hallitsematonta leluvyöryä. Lapset odottavat lahjoja innolla, minua ärsyttää. Onneksi lähisuku on sitä mieltä, että meidän lapsillamme on jo tarpeeksi leluja.

Huonosti meni

Lasten harrastukset vaativat vanhemmilta monenlaisia uhrauksia. Tänään minä jouduin vetämään luistimet jalkaan ja menemään jäälle Sähikäisen treeneihin. Sähikäinen on nyt koko syksyn käynyt jäällä kolmesti viikossa ja keväälläkin kahdesti viikossa. Minä taisin viime talvena luistella pari kertaa. Melkein luulen, että Sähikäinen on pelkästään tänä syksynä luistellut enemmän kuin minä koko elämäni aikana. Kaveri facessa kehottikin ottamaan kypärän ja kun minä, ettei lapsillakaan, niin toinen siihen, että ne lapset osaavat.