27. helmikuuta 2013

Milloin töihin?

Kun odotin Tarkkailijaa, meille oli selvää, että jaamme perhevapaat tasan. Käytännön toteutus vain mietitytti. Kuinka pienen lapsen kanssa isä voi jäädä kotiin? Minulla oli epämääräinen käsitys, että lapsia imetetään, mutta ei oikeastaan mitään tajua, kuinka pitkään se sitoo äidin kiinni lapseen. Yritin varovaisesti kysellä jo lapsia saaneilta kavereilta, mutta vastauksista ei oikein ottanut selvää, että miten se oikein menee. Nyt tiedän, millaista tietoa olisin tuolloin kaivannut: imetys sitoo reilut puoli vuotta eikä kaikille äiti-lapsi -pareille äidinmaidon pumppaaminen ja tarjoaminen tuttipullosta ole vaihtoehto.

Biologia ei tue tasa-arvoa, jos tasa-arvo tarkoittaa sitä, että molemmat vanhemmat tekevät lapsen kanssa yhtä paljon samoja asioita. Mutta miksi pitäisi? Parisuhteessa puolisot tuppaavat erikoistumaan: kummallakin on ne omat vastuualueet. Sinkkuaikoihin verrattuna olen joissain asioissa taantunut, parempi olla tunnustamatta, missä. Mutta siis, ei isän ole pakko päästä syöttämään lasta, kun hän syö vain maitoa. Isä voi erikoistua vaipan vaihtoon tai kävelemään rinkiä lapsi olkapäällä kunnes hän nukahtaa. Varsinkin jälkimmäinen on äidille vaikeaa: vaikka vauva olisi kuinka kylläinen, niin äidin lähellä hän alkaa herkästi hamuta eikä pysty rauhoittumaan kuin tissi suussa.

Perhevapaita on uudistettu jo muutaman kerran sen jälkeen, kun ne meitä eniten koskettivat. Muutokset ovat vieneet asioita hyvään suuntaan. Isälle korvamerkitty vapaa on pidentynyt ja sen ajankohdan voi valita vapaammin ja myöhemmin. Isälle pitäisikin saada yhtä pitkä korvamerkitty vapaa, mikä äidillä on. Biologia pakottaa pitämään sen äidille korvamerkityn vapaan synnytyksen yhteydessä. Vastaavasti isän on hyvä pitää se oma vapaansa silloin, kun imetys ei enää sido äitiä ja lasta kovin voimakkaasti toisiinsa. Isän ja lapsen suhteelle tämä yhteinen aika ilman äitiä päsmäröimässä on äärimmäisen tärkeä.

Olen tätä nykyä sitä mieltä, että töihinpaluu onnistuu imettävältä äidiltä, kun lapsi on vähintään kahdeksankuinen. Silloin imetysvälit ovat luonnostaan venyneet niin pitkiksi, että yksi työpäivän mittainen imetysväli on mahdollinen. Tällöin töihinpaluun pitää olla äidin oma valinta, aidosti. Äidin tulisi saada ansioihin perustuvaa päivärahaa lähemmäs yksivuotispäivää ja pudota kotihoidontuelle vasta, kun lapsen ruokavalioon kuuluvat myös hapanmaitotuotteet. Imetyksen ja työssäkäynnin yhdistäminen on sen verran raskasta, että siihen ei pidä ohjata. Taaperoimetystä ei lasketa, se ei enää samaan tapaan rasita kuin vauvan imettäminen. Imetys on enää vain ihana yhteinen hetki esimerkiksi työpäivän jälkeen ilman sen kummempaa ravitsemuksellista merkitystä.

7 kommenttia:

  1. Mä palasin edellisen lapsen kohdalla töihin, kun lapsi oli 8kk. Olihan se aika rassaavaa yrittää lypsää duunin vessassa lounastauolla maitoa seuraavaksi päiväksi. Välillä ei tullut tippaakaan. Kotiin palatessa auoin napit jo ovella ja käytännössä imetin koko illan ja yön...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika samanlainen kokemus minullakin, molemmista lapsista paitsi että minä en edes yrittänyt lypsää, vaan lapsi sai pärjätä soseilla työpäivän ajan. Mietin itsekseni, että joillakin lapsilla se pitkä imetystauko osuu yöhön, meillä taas päivään.

      Kannustan kyllä kaikkia sellaisia naisia tähän samaan, jotka ihan oikeasti itse tätä haluavat, mutta mitään ihannetta tai normikäytäntöä tästä ei pidä tehdä.

      Poista
  2. Mulla sanantapainen kokemus asiasta, lapset menneet hoitoon 13kk, 11 kk ja 11 kk iässä. Imettänyt olen kaikkia ihan täysillä siinä vaiheessa ja työpäivän imettämttömyys ei ole ollut mikään ongelma. En usko, että olis ollut ongelma muutama kuukausi aikasemminkaan.

    Muistaakseni olin välillä työpäivän mittaisen ajan poissa lapsen ulottuvilta pienempänäkin ja mitään ongelmaa ei lapsella ollut. Minulla enemmänkin kun rinnat oli halkeamaisillaan. Nopeasti kyllä "rinnatkin" tottui tähän rytmiin ja työpäiväkään ei ollut ongelma.

    Yhden kerran oli pientä ongelmaa, kun oli pakko lähteä työreissulle yön yli ja silloin jouduin pakosta lypsämään maitoa viemäriin, jotta rinnat ei ihan olis pakahtuneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kieltäydyin viimeksi lapsen ollessa 8kk-15kk kaikista työmatkoista syyllä "koska imetys". Miespuolinen esimies ei kertaakaan laittanut hanttiin :D

      Poista
  3. Mä menin töihin lapsen ollessa 7kk. Näin oli sovittu etukäteen miehen kanssa (hän jäi kotiin loppuvanhempainvapaaksi) ja eipä sitä sovittaessa tullut kauheasti imetystä pohdittua (kuten ei nyt ylipäänsäkään, siis imetys ei ollut suunnittelulistani kärkipäässä, aattelin että kaipa se siinä menee jos on mennäkseen), lähinnä aattelin että jos kiinteät aloitetaan 4-6kk iässä, niin eiköhän 7kk iässä pärjätä vaikka äiti menee töihin. No, kävi niin että täysimetys loppu 4vk iässä ja osittaisimetyskin 4kk iässä ja ruokinnan suhteen ei ollut mitään ongelmia mennä töihin (ei kyllä minkään muunkaan suhteen, lapsella ja miehellä meni hurjan hyvin kotona ja äidistä oli supermahtavaa päästä töihin). Mutta en tosiaan tiedä mikä tilanne ois ollut jos oisin vielä imettänyt.

    VastaaPoista
  4. Lapset ovat niin omanlaisiaan. Meillä 8kk ikäinen eli vielä käytännössä täysin rintamaidolla, kiinteitä saatiin aivan käsittämättömän mitätön määrä alas vielä silloin. Vuoden ikäisenäkään ei olisi meillä onnistunut, eikä vielä 1,5-vuotiaanakaan työpäivän mittainen ero äidistä (rinnat olisivat kestäneet, lapselle 5h ero äidistä alkoi olla maksimi). Meillä imetys oli pitkään ravitsemuksellisestikin merkittävässä roolissa, mutta tähän saattaa vaikuttaa myös lapsen maitoallergia. Ehkä olisi myös voinut yrittää vieroittaa lasta rinnalta, mutta en nähnyt sille tarvetta. Välillä lapsessa niin kiinni oleminen harmittaa, mutta toisaalta ajattelen, että muut asiat odottavat, kun taas tätä aikaa ei saa takaisin. Ehkä tämä on sitä monissa blogeissa parjattua homeenkatkuista ajattelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivoinkin, että joku jonka lapsi on ollut tosi nihkeä syömään kiinteitä kommentoisi!

      Sähikäisen vauva-aikana tiesin jo, että Tarkkailija on ns. hyvä syöjä ja tiesin, että on vauvoja, jotka elävät käytännössä pelkällä maidolle lähelle yksivuotispäivää ja jopa ylikin. Kun Sähikäinen osoittautui heti paljon pieniruokaisemmaksi, niin pelkäsin, että tuliko tehtyä Virhe, kun lupasin palata töihin tämän ollessa yhdeksänkuinen.

      Ei se varsinaisesti Virhe ollut, mutta kun palasin töihin tammikuussa, niin meni seuraavaan kesään saakka, että yöimetyksistä päästiin. Tarkkailijan yöimetykset loppuivat paljon aikaisemmin. Jossain vaiheessa kevättä olin kyllä todella väsynyt enkä missään nimessä halua tehdä tästä mitään normia tai edes ihannetta. Se nyt vain, kaikeasta huolimatta, oli meidän perheellemme paras vaihtoehto.

      Poista