Häirikkö!

Joitakin viikkoja sitten olin pistämässä talviteltallista sudenpentuja nukkumaan. Yhdellä hirtti jotenkin kiinni. Hän alkoi hölpöttää eikä kyennyt lopettamaan. Muut sudenpennut hihittivät. Tiesin, että tuota yhtä en saisi millään hiljaiseksi niin pitkään, kun muut häntä hihittelyllä kannustavat. Niinpä käskin jokaisen huolehtia ihan vain omasta suustaan. Ei tehonnut. Lopulta sanoin, jo aika tuskastuneena, että pahin häirikkö ei ole se, joka ei kykene lopettamaan hölmöilyä, pahimpia häiriköitä ovat ne, jotka hihittävät niin, että se yksi ei kykene lopettamaan hölmöilyään. Hämmästyksekseni teltta hiljeni, tätä yhtä lukuunottamatta. Useammassa makuupussissa sudenpentu oli tikahtua pidätetystä naurusta. Ja kyllä. Ihme tapahtui. Kun porukan pelle menetti yleisönsä, hölmöily loppui. Kuka sitä nyt tyhjälle katsomolle? Pian alkoi makuupusseista kuulua tasaista tuhinaa.

En, tietenkään, kannata kollektiivisia rangaistuksia, vaikka niissä olisi kyllä puolensakin. Moni häirikkö ei olisi häirikkö, jos hän ei saisi hölmöilystään tyydytystä, kokisi, että muut kannustavat jatkamaan. Häirikön tulkinta toisten käytöksestä voi olla väärä. Kaikki hihitys ei ole hyväksyvää, mutta monen häirikön on vaikea erottaa hermostunutta ja hyväksyvää hihitystä toisistaan. Jos järjestyshäiriöistä syytetään ja rangaistaan vain yhtä, sitä häirikköä, muut eivät edes yritä miettiä, miten he omalla käytöksellään vaikuttavat tämän yhden käytökseen.

Häiriköt eivät kouluista häviä, vaikka opettajille annettaisiin poliisin valtuudet. Oleellista on, että opettajat tietävät, mitä tekevät. Kun luokkiin integroidaan monenlaisia oppilaita, tavallisten normaalien kanssa toimivat konstit eivät enää riitä. Kyse on muustakin kuin niistä paljonpuhutuista rajoista. Useimmat haluavat käyttäytyä kunnolla, jos vain pystyvät. Ja jos eivät pysty, niin... parempi ottaa vaikka pellen rooli kuin tunnustaa, ettei oikein osaa... olla... kunnolla.

Moni perää niiden tavallisten normaalien oikeutta työrauhaan. Tai oikeutta harrastaa ilman, että joku tulee ja pistää aina hulinaksi. Toive on ihan oikeutettu. Koululuokka on vaikea paikka, koska siellä täytyy opiskella. Myös niiden, joille opiskelu tuottaa tuskaa, opiskeltavat asiat liian vaikeita. Harrastukset, varsinkin partio, sen sijaan taipuvat moneen. Asioita voi tehdä monella tavalla. Ideaalitilanteessa löytyy sellainen tapa, että se sopii kaikille. Eivät Sähikäisen päiväkotiryhmän viisi erityislasta erotu porukasta. Toiminta on suunniteltu niin, että kaikilla on kivaa.