4. huhtikuuta 2013

Vanhemmat mukaan

Sähikäisellä ovat synttärit tulossa. Meillä juhlivat aina aikuiset ja lapset yhdessä. Koulu- ja päiväkotikaverit saavat tulla vanhempiensa kanssa tai yksin, ihan miten haluavat. Päiväkodissa kuulin, kuinka tämä on ihana ajatus, koska siten me vanhemmat tutustumme. Yleensä tämä on kyllä mennyt niin, että jos me vanhemmat olemme jo valmiiksi tuttuja, niin vanhemmat tulevat mukaan juhliin, muuten he eivät tule. Ei tässä olekaan tarkoitus laajentaa tuttavapiiriä, vaan kohdella kaikenlaisia lapsia samoin. Meidän lapsillamme on sellaisiakin kavereita, jotka eivät yksinkertaisesti pysty tulemaan vieraaseen paikkaan ilman omaa, turvallista, aikuista. Heihin on tutustuttu nimenomaa tässä Sähikäisen nykyisessä ryhmässä.

Partiossakin on alettu satsata aikuisten rekrytointiin ja luonnollisesti ensimmäiseksi ollaan rekrytoimassa pikkupartiolaisten vanhempia. Sitä kautta toimintaan tuleekin hyvin sitoutuneita aikuisia. Heillä voi innostus laantua, jos lapsen innostus laantuu, mutta toiset jäävät toimintaan, vaikka lapset lopettaisivat. Jotkut haluavat nimenomaa vetää oman lapsensa ryhmää, toiset taas eivät missään nimessä sitä, vaan mieluummin vetävät toista ryhmää tai tekevät jotain ihan muuta.

Erityislapsille tekee mieli sanoa, että saat tulla mukaan toimintaan, jos oma aikuinen tulee mukana avustamaan. Siinä tulee tehtyä virhe. Paha virhe. Jos tällaisen ehdon asettaa vain joillekin lapsille, puhutaan syrjinnästä. "Kyllä me otettaisiin, mutta ei ole resursseja" on hienovarainen, nykyaikainen, syrjinnän muoto. En edes ole ihan vakuuttunut, että jokaisen lapsen kohdalla äidin tai muun tutun oman aikuisen ottaminen mukaan on se paras ja toimivin vaihtoehto. Päin vastoin, "oma aikuinen" saattaa jopa villitä lasta aloittamaan ihan sietämättömän näytöksen, vaikka hän vieraammassa porukassa yrittäisi olla niin kuin muutkin.

Tilanne muuttuu heti, kun antaa kaikille vanhemmille mahdollisuuden osallistua, mutta myös mahdollisuuden kieltäytyä osallistumasta. Sillon porukassa ei olekaan sitä yhtä outoa tyyppiä, joka ei pärjää tai on ihan mahdoton ilman äitiään, vaan kaikki ovat lähtökohtaisesti samassa asemassa. Parhaassa tapauksessa vanhemmista voi jopa löytyä sopiva ihminen ohjaamaan sitä porukan erityislasta, jos omat vanhemmat ovat sitä mieltä, että heidän mukaantulonsa ei ole hyvä ajatus.

Kun lapsi alkaa saada synttärikutsuja, jokainen vanhempi miettii lapsensa pärjäämistä - varsinkin, jos on kyse kovin nuorista lapsista. Erityislasten vanhemmat jännittävät lastensa pärjäämistä eniten. Kun monella lapsella on oma vanhempi juhlissa mukana, ei kukaan ole erityistapaus, muiden silmissä "se joka ei ilman vanhempiaan pärjää". Tarkkailijan ystävien vanhemmista on löytynyt minullekin samanhenkisiä kavereita, mutta heihin on tutustuttu jossain ihan muualla kuin synttäreillä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti