Lautanen tyhjäksi

Minulla on aina ollut tavattoman korkea kynnys heittää ruokaa pois, haaskiin. Jumalan viljaa! Pitää muistella nälkäänäkeviä lapsia! Kotona opin myös, että ruokaa ei pitäisi tarjoiluastiohinkaan jättää. Sitä tehtiin sen verran niukasti, että tarvittaessa, jos jäi nälkä, syötiin leipää. Niinpä olen sitten monesti syönyt puoli väkisin, vaikken jaksa. Seuraukset näkyvät vyötäröllä. En haluakaan lapsilleni syntyvän samanlaista pakonomaista tarvetta syödä, vaikkei enää jaksa. En kuitenkaan pysty heittämään heidän jättämäänsä ruokaa haaskiin, vaan syön senkin pois. Seuraukset näkyvät vyöräröllä. Ja joskus muuallakin. Kun on juuri syönyt lapsensa ruoan loppuun ja kun lapsi alkaa oksentaa, huomaa eläneensä vaarallisesti.

Ei siitä ole sataakaan vuotta, kun Suomessa nähtiin nälkää. Lasteni isovanhemmat ovat kokeneet sotavuodet tai ainakin sodanjälkeisen säännöstelytalouden. Kun ruokaa oli niukasti, oli selvää, että sitä kunnioitettiin eikä haaskattu. Pulavuosista on siirrytty yltäkylläisyyden aikaan. Asenteet ja suhtautuminen ruokaan silti muuttuvat hitaasti. En ole ainoa vanhempi, joka syö aina lapsensa jämät, koska ei halua niitä poiskaan heittää.

Meidän sukupolvemme ei ole enää kokenut puutetta ruoasta, mutta ruokaa piti silti kunnioittaa. Uutisissa nähtiin Etiopian nälkäänäkeviä lapsia. Tiedostavat suuret ikäluokat opettivat lapsilleen, että vaikka täällä asiat ovat hyvin, maailmalla on toisin. Siksi ruokaa ei pidä haaskata. Pikku hiljaa alettiin kuitenkin tajuta, että tämän ajan suurin terveysongelma on se, että ihmiset syövät liikaa. Aliravitsemuksen sijaan suomalaisia vaivaa liikalihavuus. Ihmiset syövät enemmän kuin jaksavat.

Tietoisella tasolla minulle on selvää, että lapsi pystyy itse säätelemään syömisensä eikä sitä pidä pakottamalla tai painostamalla härkkiä. Enkä minä härkikään. Lisäksi lapsilla voi olla allergioita, joita ei ole vielä allergioiksi tunnistettu tai jotka ovat niin lieviä, että pieniä määriä voi syödä. Siksikin on parempi antaa lapsen päättää, syökö jotain vai ei. Silti tekee pahaa. En myöskään täysin luota siihen, että päiväkodissa tai koulussa ei lasta painostettaisi ainakin maistamaan. Kiltti lapsi voi nimittäin kokea kannustamisen painostamisena.

On edelleen olemassa yksi erinomaisen hyvä syy vältellä ruoan heittämistä haaskiin: elintarvikeketjun ympäristövaikutukset. Ympäristöä kuormittaa kaikkein eniten sellainen ruoka, jota ei syödä. Niinpä meneillään on monenlaisia hankkeita, joissa pyritään vähentämään biojätteen määrää. Yksi tällainen projekti on meneillään Tarkkailijan koulussa. Se on toteutettu varsin brutaalisti. Oppilaille on kerrottu, että biojäteastiat on poistettu eikä ruokaa pidä ottaa enempää kuin jaksaa syödä. Ainahan voi santsata. Tosiasiassa biojäteastiat ovat keittiön puolella ja edelleen käytössä. Niinpä, kiltit, koulun sääntöjä kunnioittavat lapset tyhjentävät lautasensa, tai saavat huonon omantunnon, kun jättävät ruokaa. Joku saattaa varuiksi ottaa liian vähän eikä sitten halua jonottaa ja santsata, vaan jää nälkäiseksi.

Siinä missä suuret ikäluokat joutuivat tyhjentämään lautasensa, koska ruoasta oli todellista niukkuutta, minun sukupolveani syyllistettiin Afrikan nälänhädästä ja meidän lapsemme joutuvat tyhjentämään lautasensa kestävän kehityksen nimissä. Koskahan keksitään muitakin tapoja kasvattaa kuin pakko tai painostaminen?