15. heinäkuuta 2013

Mitä tällekin tekisi?

Vintin kesäsiivous on aina jotenkin puhdistava kokemus. Toimitamme vuoden mittaan romuja vintille. Yksi kesälomapäivä käytetään siihen, että toimitetaan romut hyötyjätekeskukseen. Tavoitteena on, että vintti olisi se paikka, jonne säilötään kesävaatteet talvella, talvivaatteet kesällä, joulu- ja pääsiäiskoristeet, muu kausitavara sekä isot matkalaukut ja rinkat, jotka eivät kaappeihin sovi. Vintin ei ole tarkoitus olla tarpeettomiksi käyneiden tavaroiden loppusijoituspaikka. Mutta mitä tehdä tavaralle, joka kaipaa loppusijoitusta?

Käytetyn tavaran myyminen on vaivalloista, jopa Huutiksen kautta. Pitää ottaa valokuvia ja täyttää nettilomake. Ja kun ostaja löytyy täytyy vielä sopia, milloin voisi tulla hakemaan vai pistetäänkö postiin. Ei siinä tuntipalkoille päässyt, mutta lastentarvikkeet, kestovaipat ja muu sen sellainen, ovat lähteneet melko näppärästi uusille käyttäjille. Nyt yritämme raivata kirjahyllyihin tilaa: uusia kirjoja meille ei enää tule ellei vanhoja samalla toimiteta kiertoon.

Lastenvaatteet voi kerätä muovikassiin ja viedä työkavereille, joilla on meidän muksujamme nuorempia lapsia. Useimmat vaatteet ovat meille samalla tavalla kavereilta tulleetkin. Periaatteena on, että rahaa en maksa enkä ota vastaan vanhoista vaatteista. Kaikkia ulkovaatteita ja kenkiä en anna kavereille: saappaat, rukkaset, villasukat, kuravaatteet tuntuvat kelpaavan päiväkotiin. Niin huonokuntoisia kurahousuja en ole vielä sinne lahjoittanut, etteikö niistä olisi kiitetty kauniisti. En ihmettele: päiväkodin varavaatteet ovat yleensä ihan yhtä huonokuntoisia. Meillä niitä käytetään usein ja päiväkodissa suhtaudutaan varsin ymmärtäväisesti, kun meiltä on taas jotain unohtunut. Joskus muinoin tämä unohtelu nolotti, enää ei.

Päiväkoti on muutenkin hyvä loppusijoituspaikka. Jopa vanhat räsymatot kelpasivat lasten ulkoleikkeihin. Päiväkodin puolesta puhuu helppous: ei tarvitse erikseen lähteä viemään. Toinen yhtä helppo loppusijoituspaikka on seurakunnan diakonia, koska kololla tulee käytyä melkein yhtä usein kuin päiväkodilla. Myös lippukunnalle on tullut vuosien mittaan lahjoiteltua yhtä jos toista, mutta siinä on vastuksensakin: roina on roinaa kolollakin ja ennemmin tai myöhemmin joutuu uudestaan miettimään loppusijoitusta. Tänään vintiltä löytyi yhdestä nurkasta puutavaraa. Ajattelin toimittaa sen kololle puutyöhuoneeseen heti, kun kerkiän. Jos siitä ei mitään askarrella, sen voi ainakin polttaa.

Kun asunto on melko iso, nurkkiin väkisinkin kertyy yhtä jos toista turhanaikaista. Yritän tolkuttaa itselleni ja miehelle, että ne neliöt ovat asumista varten, eivät varastotilaa romulle. Vaan miten saisi lapsetkin tämän uskomaan? Sellaista lelua ei olekaan, mikä ei olisi heille aivan äärimmäisen tärkeä, jos äiti vain ehdottaakin hävittämistä. Ei, vaikka se olisi ollut vuoden, pari vintillä niin, ettei sitä kukaan ole kaivannut. Vappupallot sain sentään tänä vuonna hävittää jo pian juhannuksen jälkeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti