21. tammikuuta 2014

Älä selitä!

Tarkkaavainen lukija huomaa, että tästä blogista on edellinen teksti kadonnut. Se, missä tuskailin vanhempainvartin ajankohdan sopimisen vaikeutta. Kävi ilmi, että tätä blogia seurailee satunnaisesti myös Tarkkailijan koulun rehtori ja kaikille sopiva ajankohta saatiin kuin saatiinkin sovituksi. Taas palasi mieleen kuinka isäni, eläkkeellä oleva opettaja, sanoi joskus kesälomalla, kun olin vielä lapsi, että opettajan ei kannata selittää, kuinka rankkaa hänellä on. Sympatiaa ei kuitenkaan saa: ihmisiä vain alkaa ärsyttää.

Opettaja valittamassa työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen vaikeutta tai ettei saa pitää lomiaan lukuvuoden aikana... Päällimmäinen ajatus meistä useimmilla on, että on sullakin ongelmat: ei tarvitse miettiä, miten lasten hoidon koulun loma-aikoina järjestäisi. Lasten hoitopäivät jäävät lyhyiksi, kun läsnäoloa vaativia oppitunteja on parisenkymmentä viikossa. Muut työt on helppo kantaa kotiin. Niitä voi jatkaa illalla, kun lapset ovat nukkumassa. Palavereja on aina silloin tällöin, mutta oikeasti hankaliin aikoihin ei töitä tarvitse tehdä. Ellei halua.

Lapsesta saakka meitä opetetaan siihen, että pitää olla selitys, jos sanoo ei tai pyytää jotain. Hyvä selitys. Muuten ei lupaa saa. Tämä selittely jää päälle niihinkin tilanteisiin, mihin se ei kuulu. Ongelmallista selittely on siksi, että kaikkien ei tarvitse tietää kaikkea. Puolinainen selitys herättää vain ihmetystä: onko tuo muka joku syy! Se todellinen syy jää arvailujen varaan ja ne arvaukset harvoin osuvat oikeaan. Jos on pakko olla selitys, niin lyhyt on parempi kuin pitkä. Esimerkiksi tietyt Tarkkailijan poissaolot koulusta ovat olleet vain lääkärikäyntejä ilman tarkennuksia.

Olen aikuisella iällä opetellut olemaan selittelemättä. Loppuviimeksi ei ole kenenkään ulkopuolisen asia arvioida elämääni. Useimmissa tapauksissa ihmiset ovat vain mielissään. Aika harva meistä haluaa kuulla pitkiä selityksiä, vaan lähinnä sopiiko joku juttu vaiko eikö. Aikoinaan lippukunnanjohtajana oli vaikeinta opetella olemaan kysymättä miksi, kun joku sanoi, ettei johonkin osallistu. En siinä ollut tuolloin mitenkään taitava, mutta ei siitä tenttaamisesta koskaan mitään hyvää seurannut.

Vaihtaisinko oman työni opettajan työhön, kun heillä on ne pitkät lomat ja lyhyet päivät? En. Minä olen pystynyt järjestämään elämäni niin, että työt jäävät työpaikalle. Vaikka etätyö olisi mahdollista, minä en sitä mahdollisuutta käytä. Vain harvoin täytyy illalla palata töihin ja viikonloppuisin vielä harvemmin. Usein joku ongelma pyörii mielessä ja olen keksinyt ratkaisun esimerkiksi hiihtolenkillä, mutta se on vähän eri juttu se. Kun opetin yliopistossa, saatoin korjata tenttejä pikkutunneilla ja sunnuntaisin suunnittelin maanantain opetusta. Opettaja ei voi myöskään noin vain rynnätä kesken päivän seuraamaan lapsensa liikuntatuntia, jos siltä tuntuu, niin kuin minä syksyllä tein.

En minä opettajan osaa kadehdi, mutta välillä suren sitä, että lapseni eivät kasva opettajaperheessä. Se kokeita korjaava tai tunteja suunnitteleva vanhempi on kumminkin läsnä. Kun minä teen töitä, olen työpaikalla, poissa kotoa.

2 kommenttia:

  1. Minusta tuntisuunnitelman laatiminen ja kokeiden korjaaminen samalla, kun pitäisi saada lastenhuone vihdoinkin hiljenemään, on työskentelyä hankalaan aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Epäilemättä, mutta aika moni meistä on lasten tavanomaiseen nukkumaanmenoaikaan työpaikallaan. Jos heille opettaja valittaa, tuskin saa sympatiaa. Kuka pakottaa juuri silloin lasten nukkumaanmenoaikaan...?

      Poista