Tarkkailija haluaisi kastautua omaan tahtiinsa eikä missään nimessä halua kastella päätään. Nykyinen uimaopetus taas lähtee veteen totuttelusta ja sukeltamisesta. Uimakoulukerta alkaa aina vesisodalla ja sitten pitäisi hakea pohjasta golf-palloja. Ajatus on, että lapsi siinä ihan huomaamattaan. Ihan hyvä ajatus, mutta tämmöisessä tilanteessa ihan kuivallakin maalla Tarkkailija siirtyy sivummalle tarkkailemaan. Saati sitten vedessä.
Suvusta löytyy ahkeria uimareita, jotka eivät koskaan sukella. Minä kyllä sukellan, mutta seison yleensä pitkään vedessä ennen kuin kastaudun. Uimakoulun lähestymistapa ei Tarkkailijan kanssa yksinkertaisesti toimi: hänenkin pitäisi saada kastautua omaan tahtiinsa ja opetella uimaliikkeitä kastelematta päätään kokonaan. Minulla ei ole enää oikein mitään estoa neuvoa Tarkkailijan opettajia koulussa, mutta tällainen yhdeksän puolen tunnin kerran uimakoulu on eri juttu. Ei siinä samalla tavalla opi tuntemaan, että voisi neuvoa. Opettajan neuvomisessa ensimmäinen askel on saada opettaja uskomaan, että minua kannattaa kuunnella ja se vie aina oman aikansa. Toisekseen puolen tunnin uimakoulukertaa ei voi oikein räätälöidä yhdelle vekaralle.
Mietiskelin tuossa itsekseni, että Tarkkailija tarvitsisi oikeastaan yksityisopetusta. Eilen keli oli niin kurja, että näin tapahtuikin. Ainoa uimapuvussa paikalle uskaltautunut, paleli niin, että joutui lopettamaan kesken. Tarkkailija kehui heti oppineensa sukeltamaan. Tänään oli taas ollut muitakin lapsia mukana ja se siitä sitten.
Toimintaterapia päättyi jo vuosi sitten enkä tiedä, olisiko toimintaterapeutti paras ihminen antamaan uimaopetusta. Sen verran tiedän, että minusta nyt ei ainakaan ole opettamaan Tarkkailijaa uimaan. Minä kyllä olen aina uimisesta tykännyt: sukellan myös mielelläni, mutta uiminen niin, että pää käy uidessa veden alla ei ole minunkaan juttuni. Siinä menee jotenkin hallinnan tunne.
Jonkun aikaa tässä voi vielä odottaa ajan kulumista, käydä yhä uudestaan ja uudestaan uimakoulussa ja luottaa, että sosiaalinen paine tekee tehtävänsä. Ei ole kivaa olla liikuntatunnilla ainoa uimataidoton eikä ylemmillä luokilla pojalta uimakertojen jättäminen väliin onnistu samalla tavalla ja samalla verukkeella kuin tytöltä.
Meillä esikoinen kävi uimakoulun useampaan kertaan. Ei uskaltanut kastella päätään. Pelkäsi veden roiskuttelua. Ei hän siitä edelleenkään tykkää, mutta nyt jollain tavoin sietää. Hän pelkää kaikkea äkkinäistä, mihin ei itse pysty vaikuttamaan. Edelleenkään ei hurjasti tykkää sukellella, mutta osaa kyllä uida. Uskon, että teilläkin opitaan uimaan ja sukeltamaan! Pikku hiljaa, harjoitellen ja totutellen.
VastaaPoistaps. minä olen toimintaterapeutti, mutta uimaopetuksesta en kyllä tiedä mitään
Jep, kaveri vinkkasi lasten erityisliikunnasta. Erityisliikuntapalvelujen esittelytekstissä on sellaisia sanoja, kuten "vamma-aste" ja "sosiaalinen kuntoutus", joten tämä ei ole ihan tuntunut meidän jutultamme, mutta ilmeisesti sinne voi osallistua, vaikka ongelmat eivät olisi kovin isoja.
PoistaMeillä oli käytössä Arenan puhallettava uimapuku. Puhallettiin kerran täyteen ja käytiin vuosi kerran viikossa uimassa. Puku tyhjeni pikkuhiljaa itsekseen ja poika oppi uimaan (lopussa kyllä suhautin ilmaa pois pari kertaa). Pikkuveli on nyt oppinut uimaan täyteen puhalletulla puvulla ja nyt minun pitäisi tsempata ja käydä seuraava vuosi uimassa. En sitten tiedä minkä kokoisia noita pukuja on.
VastaaPoistaMeillekään ei roiskiminen isoveljelle todellakaan sovi. Itsekin muistan lopettaneeni uimakoulun kesken, kun siellä oli vesisotaa (ja se on paljon, kun oli pienen kylän ainoa kesäohjelma).
Tämäpä hyvä idea!
PoistaMeinaatko tätä: http://www.uintikauppa.fi/vauvauinti/uintiharjoittelupuku.html
PoistaEi näytä löytyvän yli viisivuotiaalle...