Minua kehotetaan iloitsemaan siitä, että oma työpaikka säilyy, koska se on pääasia. Vaikka ns. kovalla alalla työskentelenkin, niin en minä ole noin tunteeton! Tähän blogiin oli joku tullut hakusanoilla "työkaverin ilme". Olen menneellä viikolla nähnyt sellaisia ilmeitä, etten niitä ihan heti unohda. Kaipa tämäkin on niitä asioita, joita ei voi ilman omakohtaista kokemusta ymmärtää.
Sitä paitsi... tuskin tämä tälläkään kertaa tähän jää. Edellisestä kerrasta on kolmisen vuotta: ne taas alkoivat hyvin pian sen jälkeen, kun edelliset oli saatu päätökseen. "Ammatinvalintakysymys, siinä missä palkkatasokin", sanoin tässä yhtenä iltapäivänä päiväkodilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti