24. syyskuuta 2014

Neiti vai rouva?

Joskus vuosia sitten juteltiin naisporukalla siitä, mitä titteliä sitä käyttäisi. Olimme aika yksimielisiä: emme halua olla sen enempää neitejä kuin rouviakaan. Me olemme tohtoreita. Sekä neiti että rouva määrittää meidät suhteessa mieheen. Joko sitä on päästy avioliiton satamaan tai sitten ei. Avoliitossa elävä kahden lapsen äiti ei oikein koe enää olevansa neiti, vaikkei olekaan avioitunut. Minä taas en ole avioituessa vaihtanut nimeäni ja rouva N viittaa enemmän äitiini, tai isoisäni puolisoihin kuin minuun, joka en ole kenenkään N:n rouva.

Kun alettiin seurustella ja todettiin tämän olevan vakavaa, meitä molempia jännitti sama asia. Minä olin jo vuosia sitten päättänyt, etten vaihda avioituessa nimeäni. Mies taas mietti, miten saisi sanottua, ettei halua minun ottavan hänen nimeään. Minä taisin olla se rohkeampi, joka tämän asian sanoa täräytti. Minulle nimi on osa identiteettiä. Aina silloin tällöin kun kysytään, olenko sille ja sille sukua on ihan kiva sanoa, että olen. Nämä kysymykset esitetään aina omasta eikä miehen suvusta. Kuulemma tällaiset kysymykset tuntuvat kiusallisilta, jos on kyse exän suvusta.

Aina silloin tällöin kuulen sanottavan, että on tärkeää, että perheellä on yhteinen nimi ja että lapsilla on äitinsä nimi. Ymmärrän ajatuksen, mutta minä en ajattele asiaa näin. Ensinnäkin, minulle ei ole koskaan ollut mikään ongelma, että äidilläni on yhdysnimi, vaan olen paremminkin ollut pahoillani siitä, ettei hän ole voinut pitää tyttönimeään.

Toisekseen, kun olen jollain lailla tällä alueella tunnettu persoona, on oikein hyvä, että puolitutut eivät yhdistä minua ja lapsiani. Lähikoulun vararehtorin tyttärenä tiedän, miten rasittavaa on, kun tehdään oletuksia vain siksi, että on sen ja sen lapsi. Yksi syy sille, että Tarkkailija vaihtoi koulua oli, että sain hänet sellaiseen kouluun, jossa isäni ei ole työskennellyt lähes koko työuraansa.

Kolmanneksi en halua siviilisäätyni ja sen muutosten näkyvän paikoissa, joihin se ei millään lailla kuulu. CV:ssä, julkaisuissa ja patenteissa näkyy vain yksi nimi. Se nimi, joka minulla on ollut lapsesta saakka. Jos joskus tulee tehtyä jotain todella noloa tai suorastaan häpeällistä, niin sitten ehkä on aika vaihtaa nimeä. Siihen saakka merkkaan lentolippuihin olevani Dr N, en Miss, en Mrs, en edes Ms.

2 kommenttia:

  1. Minä taas en halua käyttää MITÄÄN titteliä. En halua indentifioitua koulutuksen, en ammatin, en siviilisäädyn kautta. En varsinkaan koulutuksen enkä ammatin. Rouvia ja neitejä sentään hyväksyttiin olevan kovin erilaisia, mutta ammatti tai koulutus herättää heti kaavamaisia ajatuksia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, Suomessa yleensä tarvitsee hyvin harvoin sitä titteliä. Mutta sitten kun tarvitsee (esimerkiksi lentolipuissa), niin valitsen noin. Bonuksena se vielä häivyttää sukupuolen. ;)

      Poista