Nainen vaietkoon

Yksi minulle vaikeimpia Raamatunkohtia minulle on ollut Paavalin Korinttilaiskirjeen "Nainen vaietkoon seurakunnassa". Tämä kun on yksi Paavalin aidoista kirjeistä, ei niistä, jotka on kirjoitettu myöhemmin ja pistetty Paavalin nimiin. Kyse ei ole jo vakiintuneen järjestyksen pyhittämisestä, mitä esimerkiksi jotkin Tessalonikalaiskirjeen tekstit ovat. Mitä ihmettä Paavali sillä ajaa takaa, kun kuitenkin toisaalla kirjoittaa, ettei Jeesuksessa Kristuksessa ole miestä eikä naista. Eräänlaisen oivalluksen sain tähän töissä.

Työpalaverissa ihmettelin mielessäni, miksi yksi asia tehdään niin kovin vaikeasti, kun minusta helpompikin tapa olisi. Päätin etten kysy, vaan annan asian olla. Paitsi, etten antanut, vaan kysyin myöhemmin työkaverilta ja sain ihan järkeenkäyvän selityksen. Tajusin yhtäkkiä, että minähän tässä noudatin Paavalin ohjetta: pidin palaverissa suuni kiinni ja kysyin myöhemmin mieheltä. En kylläkään omalta mieheltäni.

Mitä se Paavali tarkkaanottaen kirjoitti? "Niinkuin kaikissa pyhien seurakunnissa, olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakunnankokouksissanne, sillä heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia, niinkuin lakikin sanoo. Mutta jos he tahtovat tietoa jostakin, niin kysykööt kotonaan omilta miehiltään, sillä häpeällistä on naisen puhua seurakunnassa." Hän ei kieltänyt opettamasta, vaan kyselemästä. Tämä on nyt aika uskalias tulkinta, mutta minusta tässä kielletään liian tyhmien kysymysten esittäminen.

Sitähän sanotaan, ettei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä. Minä tapaan vastata, että on vain tyhmiä ihmisiä. Tyhmillekin kysymyksille on paikkansa, mutta jos asia on sen luontoinen, että sitä voi kysyä kotona omalta aviomieheltään, niin sitä ei tarvitse kyllä kysyä koko seurakunnalta. Ja olen kyllä sitä mieltä, että tässä asiassa ei ole miestä eikä naista, vaan yhtä lailla mies voi väärässä kohtaa kysellä tyhmiä.