Tämän minä osaan

Sähikäistä on nyt pari päivää opetettu päiväkodissa hyppäämään narua. Kävi nimittäin ilmi, että hän jäi tyttöjen leikkien ulkopuolelle, koska hän ei osaa. Tästä taas seurasi kivien heittelyä ja nyrkkitappelu eskaripoikien kanssa. En nyt varsinaisesti pyytänyt opettamaan, mutta sanoin, että jos minun varaani tämä jätetään, niin ei tapahdu. Mutta jotain muuta tapahtuu.

Tarkkailijalta ei ole oikein kokeisiin lukeminen itsenäisesti sujunut, mutta kun yhdessä luetaan, niin se on kummastakin kivaa. Ensin aloitettiin YTOlla ja siitä tuli puhdas kymppi. Tosin minusta tuntuu, että Tarkkailija oli siinä ihan oikeassa, että hänen ei oikeastaan olisi tarvinnut lukea. Kokeessa kysyttiin pallonpuoliskoja ja päiväntasaajaa. Me kävimme läpi kääntöpiirit ja kaikki. Seuraavana oli vuorossa äidinkieli ja sekin meni sujuvasti. Todettiin mm. että lohikäärmeessä käärme on perusosa ja lohi määriteosa. Mummi osasi selittää, että se lohi on germaaninen väännöslaina sanasta, joka tarkoittaa lentämistä.

Tänään luettiin yhdessä saksaa. Huomasin heti, etten ollut turhaan viittä vuotta työväenopiston saksan tunneilla istunut, koska kielen rakenteet olivat tuttuja. Huomasin myös, miten tärkeä asia kielten opiskelussa kokeet ovat. Minulla on tuo kielitaito kovin passiivinen. Jo kolmasluokkalaisen ensimmäisessä kokeessa on sanoja, joita en muista. Unohdin välillä, että ei kolmasluokkalaiselle kannata puhua verbeistä, subjekteista tai prepositioista. Artikkeli oli sentään tuttu juttu. Proniminit ja persoonamuodotkin vaativat vielä muistelua.

Mutta kivaa oli. Kun Tarkkailijalta tuli: "Du bist dumm", oli siihen helppo heittää takaisin: "Du bist müde." Isästäänkin poika yritti heittää: "Er ist dumm", mutta siihen tuli heti, että kyllä hänkin sentään tämän verran saksaa osaa ja kysyi, mitä on pitkä pelikielto saksaksi. Tuli ihan peruskoulun ruotsin tunnit mieleen.