On nälkä äiti

Oli taas niitä päiviä, että piti kiitää työpalaverista jäähallille. Lapset olivat mummillaan. Tajusin huolehtineeni kyllä siitä, että lapset on ruokittu, mutta en ollenkaan itsestäni. Työpalaverissa alkoi jo nälkä kurnia. Samalla kun komensin lapsia kenkiä pukemaan, pyysin äidiltäni ruokaa. Pannukakun oli Sähikäinen syönyt loppuun, mutta leipää ja maitoa löytyi. Eväsleipä taskussa jatkoin sitten kohti jäähallia.

Mikä oli tarinan opetus? Ihminen ei taida koskaan tulla niin vanhaksi, etteikö luottaisi siihen, kuinka äiti kyllä tiukassa paikassa hoitaa ja huolehtii. Eikä niin vanhaksi, etteikö huolehtisi omista lapsistaan. Olen kuullut tarinoita missä neljäkin sukupolvea naisia on paikalla ja jokainen nainen tekee ruokaa omille lapsilleen.

Viime viikot on murehdittu yhdeksänkymppisen sukulaisen voimien ehtymistä. Joka vierailun niin kotona kuin sairaalassa hän aloittaa sanomalla, että ei ole mitään tarjottavaa. Sitten siellä sairaalassa, lipaston laatikosta löytyy jotain tarjottavaa, kuten edellisten vieraiden tuomia makeisia. Kotona käsketään kaivaa pakkasesta jäätelöä. Viimeksi veljeni tuli sairaalaan nälkäisenä ja sai tuoretta pullaa. Sitten vasta taitaa tilanne olla todella paha, jos ei tarjottavaa ihan oikeasti löydy.