31. toukokuuta 2015

Fiksut pärjää aina

Tarkkailija toi todistuksen täynnä kiitettäviä. Kuinkas muuten. Ainoastaan yksi asia vaatii petrausta: kyky tavoitteelliseen ja tulokselliseen työskentelyyn. Suvun reaktio oli täysin yhtenevä: lahjakkuudella pärjää aikansa, mutta kyllä sinunkin täytyy joskus vielä opetella töitä tekemään. Siinä sitä sitten itse kukin muistelee, missä kohtaa se tuli vastaan, ettei pelkkä lahjakkuus riittänyt. Minulla se tuli jo lukiossa ja se oli oikeastaan oikein hyvä se. Yliopistossa on tullut nähtyä niin monta lahjakasta opiskelijapoikaa, jotka ovat ihan ihmeissään, kun enää ei pelkällä lahjakkuudella pärjääkään, vaan matematiikanopiskelu teettää työtä. Oli oikein hyvä oppia työntekoon jo lukiossa.

Tein jo vuosia sitten päätöksen. En satsaa lasteni akateemisiin taitoihin pätkänkään vertaa ennen kouluikää. En halua heidän osaavan lukea tai laskea ennen koulunaloitusta. En halua, että heille koulu on alusta asti liian helppoa. En tässä täysin onnistunut. Lukemista tai laskemista ei heidän kanssaan ole harjoiteltu, mutta Tarkkailijan yleissivistys oli jo neli- viisivuotiaana ihan omaa luokkaansa. Eihän sitä voi nyt jättää vastaamatta, jos toinen jotain kysyy ja maailma on täynnä mielenkiintoisia asioita. Niinpä Yton kokeesta todettiin, että ei siihen tarvitse lukea. Saksankokeisiin luettiin yhdessä, kun äitikin tarvitsi kertausta. Vähän turhan usein äidillä jäi työväenopistossa läksyjen teko heikommalle.

Oli kyllä mainiota, miten Tarkkailijan opettaja osasi tämän asian bongata, vaikka äkkiseltään sitä luulisi, että kun kokeista revitään kiitettäviä, niin töitäkin olisi tehty. Ehkäpä hän on huomannut, miten hitaasti Tarkkailijalla soittotaito kehittyy, kun pianonsoitossa ei pelkkä lahjakkuus tai musikaalisuus riitä, vaan pitäisi harjoitellakin. Musiikkiluokka on kyllä ollut hyvin monella tapaa mainio valinta. Tarkkailija kuunteli aikansa kuittailua kuinka fiksut pärjää aina ja meni sitten soittamaan pianoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti