28. kesäkuuta 2015

Uudestaan!

Sikäli mikäli facea on uskominen, sukujuhannukset rakkaiden kanssa ovat niin ihania. Jostain syystä moni sukujuhannustaan hehkuttanut on seuraavina vuosina hehkuttanut ihan toisenlaista juhannuksenviettoa. Meidän sukumme ei tyydy viettämään vain juhannusta yhdessä. Seuraavana viikonloppuna otetaan uusiksi ja mennään Kirjoille. Tänäkin vuonna jälkimmäinen viikonloppu oli ensimmäistä onnistuneempi.

Siinä missä juhannuksena ollaan yhdessä pienissä tiloissa, Kirjoille mentäessä käydään kyllä mökillä syömässä, nukkumassa, saunomassa ja uimassa, mutta mökiltä pääsee myös pois. Mennään sinne kirjoille, tavataan muitakin ihmisiä, ollaan yhdessä ja erossa. Itse kukin saa olla paremmin oma itsensä. Me kävimme vielä miehen kanssa lippukunnan kämpällä. Tämä ei kuitenkaan selitä kaikkea.

Tarkkailija joskus pienempänä halusi, ja haluaa joskus vieläkin, ottaa epäonnistuneet jutut uusiksi. Menneellä viikolla olisi pitänyt ottaa koko aamu uusiksi. Vanhempien olisi pitänyt palata työpaikalta kotiin nuorta herraa herättelemään ja sitä sitten huudettiin puhelimessa. Kun juhannus on kesän ensimmäinen yhteinen mökkiviikonloppu, on ihan selvä, että roolit ovat hakusessa. Lapset ovat kasvaneet, aikuisetkin muuttuneet. Oikea ratkaisu ei ole todeta, ettei enää ikinä, vaan yrittää paremmalla onnella uudestaan.

Ei sillä, etteikö tänäänkin olisi räiskynyt, kun Tarkkailija päätti vötkyillä sisällä kännykällä pelaamassa, vaikka oli aivan mahtava ulkoilukeli. Loppuviimeksi, uimareissun jälkeen, lapset sulkeutuivat kännykän kanssa leikkimökkiin. Jun me vanhemmat kävimme ikkunoista kurkkimassa, Sähikäinen veti verhot ikkunoiden eteen. Ei siihen voinut kuin todeta, että poissa silmistä, poissa mielestä. Minullakin kesänvietto oli uimista ja kirjojen lukemista teltassa.

2 kommenttia:

  1. Tää lukija tunnustaa, ettei ymmärtäny ny just juur mittää. Kirjoille? Vanhojen kirjojen päivillekö? Miks vanhempien piti palata kotiin herättämään ja huutamaan puhelimessa?

    Epäonnistuneitten yritysten toistamisesta olen osittain samaa mieltä. Hanskoja ei kannata heittää kehiin yhden tai kahden epäonnistuneen yrityksen jälkeen, varsinkaan jos asia on itselle tärkeä. Mutta joskus lienee hyvä lopettaa yrittäminen ja todeta, että tää ei nyt vain enää toimi. Ja luopua koko jutusta, vaikka kuinka houkuttaisi myöhemmin yrittää vielä kerran uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuori herra huusi puhelimessa, kun vanhemmat eivät palanneet kesken työpäivän kotiin häntä herättelemään. En nimittäin raaskinut häntä aamulla ennen töihinlähtöä herättää, vaan jätin nukkumaan ja se oli Virhe.

      Seuraavana aamuna Sähikäinen kävi ennen töihinlähtöä soittamassa torvea nuoren herran korvan juuressa ja peiton alta kuului, että herätty on.

      Poista