Äläs nyt yritä

Olimme risteilyllä. Edellisellä kerralla oli yövytty laivalla kaksi yötä ja käyty maissa. Nyt käytiin vain Tukholman satamassa kääntymässä. Sähikäinen protestoi. Hän oli odottanut kahden yön reissua. Tuumasin lapsille, että minä sitten aina unohdan selittää Sähikäiselle, mitä milloinkin on suunnitteilla. Tarkkailija siihen, että hän aina kuuntelee, mitä me aikuiset juttelemme ja tietää siksi, mitä tapahtuu. Minä siihen muistelemaan, miten tarkasti kaiken aina hänelle selitin, kun hän oli Sähikäisen ikäinen, koska muuten olisi tullut sellainen raivari, ettei mitään rajaa. Sähikäinen tämän kuultuaan veti naamansa nurin päin ja alkoi itkeä sydäntäsärkevästi.

Mitä tuohon pystyi sanomaan? Älä yritä. Ei nepsykohtausta nyt vain pysty matkimaan. Nepsykohtauksessa tunteet nousevat niin syvältä, ettei mitään rajaa. Silloin eivät auta järkipuheet, eivät selittelyt, ei liioin jättäminen huomiotta. Lapsen reaktio on niin voimakas, että seuraavalla kerralla varmasti muistaa pitää lapsen kartalla siitä, mitä on tekeillä. Sähikäinen taas... sillä aikaa, kun vielä mietin, mistä nyt on kysymys, miksi Sähikäinen itkee, hän kerkesi jo rauhoittua. Sanoin, että menemme kohta junalle ja eikö junalla matkustaminen olekin aika kivaa. Sähikäinen totesi, että onhan se.

Mutta on se kyllä jotenkin epäreilua, että aina unohda kertoa Sähikäiselle tällaiset asiat. Se ei ole mikään syy eikä selitys, että hän pystyy nielemään pettymyksensä, kun asiat eivät menekään niin kuin hän on ajatellut. Tarkkailijan kanssa on jo melko helppoa, koska hän osaa itse pitää itsensä kartalla. Saisikohan hänet delegoitua hoitamaan Sähikäisen briiffauksen?